MAALISKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

Otsikko lupaa maaliskuun kirpputoriostoksia, mutta aloitetaan kuitenkin vanhemmalla hankinnalla, käyttöön se pääsi vasta maaliskuussa. Ostin jo tammikuussa Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta vanerisen hyllyn tai kaapin, jonka epäilen olevan ikealaista alkuperää. pikkukaapissa on kätevä kippiovi, joka on koko kalusteen juoni. 

Käsittelemättömään vaneripintaan oli joku piirtänyt mustalla kynällä suttua. Hioin sen heti tammikuussa pois ja sitten kaappi jäi lojumaan pariksi kuukaudeksi eteiseeni. Kun säät lämpenivät, vein kaapin mökille ja käsittelin sen puuvahalla. Vahan sain isältäni, sillä samalla on käsitelty myös kaapin yläpuolella olevat vanerihyllyt.

Ostin kaapin tietämättä mihin sen laitan, mutta seuraavana aamuna se kirkastui aamupalalla. Mittaus ja mallailu osoittivat sen mahtuvan juuri täydellisesti keittiön seinälle, aiemmin laitettujen hyllyjen alle. 

Ensimmäisellä täytöllä laitoin kaapin sisälle pinon kulhoja, Japanista ostamani puiset sake-kupit ja "sisustusesineenä" ostamani kannun (tai maljakon). Epäilen sisustusesineen olevan Kupittaan Saven tuotantoa, muoto ja lasite vähän viittaisivat siihen suuntaan. Kannun löysin maaliskuun aikana Koivukylän Kierrätyskeskuksesta 0,90 sentillä, saman verran maksoin myös itse kaapista.

Instagramin Reelsissä jo aiemmin esiintynyt musta, painava saippuateline on luultavasti valurautaa. En voinut vastustaa mustaa kissaa Tammiston Kierrätyskeskuksessa, pulitin saippuatelineestä 2,70.

Samaisessa Reelsissä esiintyi myös tämä taulu, löysin sen samalla kertaa Tammiston Kikestä kun saippuatelineenkin. Taulun signeerauksesta selvisi hauska tarina. Maalauksen takana on taiteilijapariskunta, joka käyttää taiteilijanimeä František Poněšický, nimen takaa löytyy Jitka Baliharová ja Oldřich Přibík. Jitka on alunpitäen graafikko ja hänen aviomiehensä toimittaja, he aloittivat tekemään yhdessä lastenkirjoja, mutta ajanmyötä myös taidetta kuten maalauksia ja litografioita. Yhteismaalauksissa Jitka on erikoistunut yksityiskohtiin ja Oldřich tekee maalauksiin muunmuassa taivaat. He molemmat rakastavat kissoja ja maalauksiin päätyykin usein pariskunnan kissoja. Luullakseni tässä maalauksessa saattaisi olla kissamallina ollut pariskunnan Sherlock. Lisää taiteilijaduosta ja heidän kissoista löytyy nettisivuilta.

Hauskaa, että maalauksen tekijöistä löytyi tietoa! Maksoin kehystetystä maalauksesta 10,80.

Asuntoni erikoisuus on erilliset WC ja kylpyhuone, vessaan kuljetaan kylppärin läpi. WC ei ole märkätilaa, joten olen voinut ripustaa sen (lähes) täyteen tauluja, eikä mitä tahansa tauluja vaan – tietenkin kissatauluja! Tämä ja edellinen taulu molemmat (+ saippuateline) sijaitsevat kissavessassani. Ensin esitelty oven päällä ja toinen oven vieressä "tauluseinällä".  Tämän pienen akvarellin löysin Keravan Fidasta 1,50 eurolla.

Samalla Keravan reissulla löysin myös tämän kissahenkarin. Siitä pilkotti vain toinen olkapuu vaatteiden takaa, mutta onneksi hoksasin sen. Niin söpö! Kissahenkari maksoi 3 euroa ja löytyi Kruunun kirppikseltä. Jännä juttu muuten, tuotteen hintalapussa luki hinnaksi 2,99, mutta myyjä löi kassaan 3,00, vaikka maksoin kortilla. Hieman ihmetytti ja hieman tunsin tulleeni huijatuksi, vaikka mitättömästä summasta onkin kyse.

Yhtään vaatetta en ostanut maaliskuussa, farkkutakki löytyi Ogelin Kiken ilmaisosastolta, mutta punaiset nauhat ovat Kierrätyskeskus-ostos! Takissa oli mustat kuminauhat helmassa ja kauluksessa, mutta ne olivat aivan hapertuneet. Nihtisillan Kikestä löytyi säläosastolta kengänauhoja lempivärissäni. Olin nimittäin kotona ajatellut, että haluaisin mustien sijaan punaiset. Ostin nauhat heti takkiin, kun oikean väriset nauhat löytyi, olkoonkin kengännauhat. Takin kokolappu muuten väittää vaatteen kooksi 6XL! Väittäisin sen olevan pikemminkin väljä M tai normaali L-koko. Nauhat kustansivat 0,90. 

(leikasin vanhasta nauhasta hapertuneet kohdat pois ja se kuminauha on nyt Mison lempilelu!)

Sinisen Kupittaan Saven teepurkin löysin Tuusulan Femmakirpputorilta. Jätin sen sinne ekalla kerralla, mutta kun purkki kummitteli mielessä illalla ja vielä seuraavana aamunakin, oli se käytävä hakemassa. purkki maksoi kympin.

Kupittaan Savella on nykyään erityinen paikka sydämessäni. Ja varsinkin punaisilla Kupittaan Saven astiolla vasta onkin. Siksi en pystynyt järkisyihin (raha, tarve, tilanpuute) vedoten mitenkään jättämään Metkasta löytynyttä, kukanmallista laakeaa kulhoa kirppispöytään, vaan se oli pakko ostaa mukaan. Minulla on ennestään samanmallinen, mutta pienempi ja vähän syvempi kulho, myös punaisena. Tämä maksoi 8 euroa. Metkan myyjä kertoi, että Kupittaan Savi on heillä kovassa suosiossa, en ollut päivän ensimmäinen Kupittaan ostaja, vaikka aamupäivällä olinkin asioilla.

Sarjassa: ostin, kun halvalla sai. Tämä sininen maljakkopullo on mielestäni myös Kupittaan saven tuotantoa. Sen löysin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa sillä jäi kantisalennuksen jälkeen 2,70.

Sanoinko jo, että Kupittaan Saven tuotanto on lähellä sydäntäni? Vielä yksi kupittaalainen mahtuu tähän postaukseen, tämän kauniin raitakulhon löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Ostin sen Misolle ruokakulhoksi, mutta mansikkasuklaatkin näyttää siinä hyvältä. Hintaa kulholla oli vain 1,80.

Rottinkinen lasitarjotin ei ole ostos, mutta on ihana aarre Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Iso, soikea kukkapidike kuuluu sarjaan kukka-asiat, joita en myöskään pysty vastustamaan. Varsinkaan kun minulla ei ennestään ollut juuri tällaista kukkapidikettä. Löysin sen Tammiston Kikestä 0,90 eurolla.

Toinen vastustamaton kukka-asia: metallinen kukkasiili. Tällä kertaa löysin donitsinmallisen, jollaista ei kokoelmassani vielä ollut. Pieni happy dance, kun tämä osui silmiin kierrätyskeskuksen hyllyssä. Löysin sen Nihtisillan Kikestä ja se maksoi 0,90 euroa.

Vähän outo, täysin tarpeeton, mutta silti pakko saada – ihana löytö tuli vastaan Redin Kikessä. Pengoin Näprä-osastoa journaling-juttuja etsiessä, kun käsille tuli kaksi vanhaa metallisabluunaa, numero 9 ja V-kirjain. Olen ostanut ikuisuus sitten Pariisin matkalta kaksi isompaa sabluunaa, K-kirjainta. Tiesin heti, että nämäkin on saatava. Nuukuuksissani mietin hetken ostavani vain ysin, onnennumeroni, mutta onneksi tulin järkiini. Sabluunat maksoivat 0,90 euroa kappale.

Ysille löytyi heti hyvä paikka, mutta V vielä ehkä vähän hakee omaa paikkaansa.

Lopuksi aarre, jonka löydettyäni esittelin rasiaa ja spontaanisti huudahdin poikaystävälle painokkaasti: "Katso mitä löysin, mä TARVIIN tämän." Hän otti sen käsiin ja osti sen minulle. <3 Säilön rasiassa paperileikkureilla leikkaamiani paperinpaloja ja päivittäin pidän rasiaa käsissäni. Mietin joka kerta, että miten voinkaan olla niin onnekas, että juuri minä löysin tämän ihanan rasian! Rasia löytyi Ogelin Kirppikseltä ja se maksoi 3 euroa.

Mitä tykkäsit löydöistä, olisko joku lähtenyt myös sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest