Tartuin Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo -kirjaan (suom. Markus Juslin) japanilaisten kirjojen lukupiirin innoittamana. Ilmoittauduin mukaan elämäni ensimmäiseen lukupiiriin, joka tapaa toisensa netissä. Jännää! Lukuaikaa on vielä jäljellä ennen ensimmäistä tapaamista, mutta minulla oli luvussa poikkeuksellisesti kirjaston kirja ja se pitää palauttaa parin päivän päästä.
Unohdettujen muistojen valokuvaamo kertoo kolme tarinaa elämän ja kuoleman välitilasta, jonne kolme henkilöä päätyy. Välitilassa he tapaavat Hirasaka-sanin, jonka kanssa he käyvät läpi valokuvia elämästään ja saavat mahdollisuuden palata hetkeksi menneisyyteen.
Hirasaka-sanin maagisen valokuvaamoon saapuu ensimmäiseksi Yagi Hatsue -san, sitten Waniguchi Shotei -san ja viimeiseksi Mitsuru Yamada -chan, joilla kaikilla on oma tarinansa ja syynsä päätyä kuvaamoon. Näiden tarinoihin kietoutuu myös Hirasaka-sanin oma tarina.
Kirjan ensimmäiset sivut luettuani tajuan, että tarina on tuttu, olen nähnyt tämän tarinan ennenkin. Iskee ihmetys. Katsoin alkuvuodesta 2023 YLE Areenasta japanilaisen elokuvan Elämän jälkeen vuodelta 1998. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Hirokazu Kore-eda. Tutkin kirjan ja elokuvan yhtäläisyyttä, mutta mistään en löydä mainintaa elokuvan ja kirjan samankaltaisuudesta. Kirja on vuodelta 2019 eli huomattavasti elokuvan jälkeen ilmestynyt. Ehkä japanilaisessa kulttuurissa elämän ja kuoleman välitila ja muisto, joka viedään mukana ei ole niin uniikki idea kuin se minusta kuulostaa.
Hämmennys jää päälle ja mietin koko lukemisen ajan mitkä kolme tarinaa oli elokuvaan valittu, mutta en muista kunnolla. Kirjan tarina vie kuitenkin mukaansa, on hauskaa lukea erilaisista kohtaloista, vaikka kolmas ja viimeinen kohtalo onkin traaginen. Se on myös lyhin. Vaikka kirja kertoo kuolleista ihmisistä, on sen vahva viesti on elämän ja varsinkin lapsien ylistäminen.
Onpa mielenkiintoisen tuntuinen kirja! Minuakin kiinnostaa (japanilaisten elokuvien ystävänä) tämä maailma ja jaan sen kuopukseni kanssa, joka sitkeästi opiskelee japania joka päivä toivoen pääsevänsä joskus Japaniin ja sinne maaseudulle.
VastaaPoista