Jokavuotinen pereinne – piparinpaistajaiset on suoritettu. Tein taikinan jo hyvissä ajoin valmiiksi ja samalla ala-asteen opettajani reseptillä kuten aina. Taikina pitää joka vuonna tehdä ajoissa, jota taikinaa ehtii syödä ennen pipareiden paistamista. Onhan taikina niin paljon parempaa kuin valmiit piparit.
Joka vuosi haluan käyttää Miso-muottia (yllä keskellä taikinaa), joten valitsen kokoelmastani suurinpiirtein samankokoisia, jotta paistaminen sujuu helposti eikä osa jää raaoiksi toisten palaessa.
Pipareita tuli kaksi pellillistä, juuri sopivasti. Lupasin viedä satsin vanhemmilleni jouluksi.
Muutamat piparit söin heti tuoreeltaan, lämpinä ja pehmoisina. Olivat ihan makoisat.
Possupurkki on onnekas löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Muistan, kun lapsena kyseinen purkki muutamassa eri koossa ja -muodossa oli myynnissä Tiimarissa, juuri näin joulun alla. Olisin silloin niiiin tahtonut sellaisen, mutta äiti sanoi ei. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin vihdoin sain purkin. :)
Joko siellä on piparipurkki täytetty ja nautittu ensimmäiset piparit glögin kanssa?
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti