"Haru ichiban on japanin kieltä. Se tarkoittaa alkaneen vuoden ensimmäistä voimakasta tuulta, joka saapuu eteläiseltä mereltä. Haru ichiban, "kevään ensimmäinen", on tuuli, joka positiivisella tavalla symbolisoi japanilaisille uuden jakson alkamista ja muutosta."
Haru ichiban on taidegraafikko Tuula Moilasen esseekokoelma. Kirjassa on lyhyitä päiväkirjamerkintöjä japanilaisesta elämästä, puupiirtäjän arjesta ja kiotolaisesta taiteilijaelämästä suomalaisen näkökulmasta. Päiväkirjamerkinnät alkavat vuosituhannen vaihteesta ja seuraavat Moilasen elämään vuoden ajan.
Ostin kirjan syksyllä, kun kävin katsomassa Tuula Moilasen kokoamaa japanilaisten puupiirrosten näyttelyä Laterna Magicassa. Kirja oli edullinen, vain vitosen. Haru ichibanin minut sai tarttumaan toki kiinnostus Japania ja Kiotoa kohtaan, myös kuvaus taiteilijaelämästä, suomalaisen elämästä Japanissa sekä miten Moilanen kokee ja näkee japanilaisen kulttuurin. Ahmin kirjaa hienoinen kateus takaraivossa. Ollapa taidegraafikko, viettää aikaa Kioton taiteilijapiireissä ja asua Japanissa.
Kiinnostavaa kirjassa oli myös ajankuva, millaista oli 23 vuotta sitten maailma täällä meillä ja millaista se oli Japanissa. Moni asia on siitä ajasta muuttunut. Itse olin siihen aikaan opiskelijana Kuopiossa. Muistan kun opiskelukaverini haaveili vaihto-oppilasajasta Japanissa (ei totetutunut) ja kuinka kaukaiselta ja saavuttamattomalta Japani silloin tuntuikaan. En silloin ikinä uskonut käyväni Japanissa. Miten on parissakymmenessä vuodessa maailma kutistunut!
Tykkäsin kirjasta kovin ja olisin mielelläni lukenut lisää päiväkirjamerkintöjä Kiotosta. Olisi ollut myös kiinnostavaa nähdä kuvia kirjassa mainituista taideteoksista.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti