HEIPPA 2021.

Vuosi 2021 on ollut kaiken kaikkiaan hyvä, jopa erinomainen. Vuosi alkoi surren Murusen poismenoa. Rakkaan kissan jättämä iso aukko tuntui jättimäiseltä ja ikävä oli suunnaton. Hiljalleen viikkojen kuluessa alkoi tuntua siltä, että elämässä olisi tilaa uudelle kissalle. Usean kuukauden odotuksen jälkeen Miso saapui elämääni ja onkin ehdottomasti yksi parhaista asioista tältä vuodelta.

Miso saapui pienenä rimpulana kissana, mutta on jo aikuisen mitoissa. Miten nopeasti se pentuaika meneekin! Kissanpentu oli reipas ja rohkea ja - herrantähden mikä ruokahalu. Pelkäsin meneväni konkurssiin pikkukissan syömisten takia. Ruokahalu on sittemmin tasaantunut ja kohta varmasti ihmettelen, mitä tuolle nirsoilijalle syötetään. Miso on ihana, vähän kuriton ja niin rakastettava. Se on pudottanut lasisen valaisimen kuvun ja pienen maljakon, mutta eihän tuolle voi olla edes vihainen. Miso rakastaa kyniä, keppejä, tikkuja ja pillejä. Kehrää paljon ja osaa äänekkäästi komentaa henkilökuntaa. Se kömpii aamuöisin kylkeen kiinni, pienelle kerälle enkä silloin haluaisi millään nousta aamulla ylös sängystä kehräävän kissan vierestä.

Toinen yhtä tärkeä asia vuodessa on ollut poikaystävän tapaaminen. Oikeastihan olemme tavanneet jo vuoden 2020 puolella, mutta vasta tänä vuonna aloimme seurustella. Kumpaakaan ei voi nostaa ylitse toisen, ei Misoa tai poikaystävää. Onneksi molemmat tulevat toimeen keskenään. Poikaystäväni palvoo Misoa ja Miso mielellään nukkuu poikaystävän jaloissa öisin.

Valmistuin kesällä, suoritin valokuvaajan ammattitutkinnon ja sain todistuksen kesäkuussa, viikko ennen juhannusta. Koko kevät meni opintoja suorittaessa ja enimmäkseen epämukavuusalueella ollessa. Stressasin ehkä enemmän opinnoista kuin uskoinkaan. Juhlistimme valmistumista opiskelijakavereiden kanssa Suomenlinnassa ja seuraavana päivänä Miso saapui elämääni kuin valmistujaislahjana.

Kesän ja oikeastaan koko vuoden vietin enimmäkseen kotona ja mökillä. En matkustellut Turkua, Lahtea tai Hyvinkäätä kauemmas. Japanissa kävin vain unelmissani kirjojen, puutarhojen ja kauppojen avulla.

Olin koko kesän joutilaana ja nautin siitä. Vietin mökillä runsaasti aikaa sekä Mison että poikaystävän kanssa. Alkuhankaluuksien jälkeen mökkeily alkoi sujua pikkukissan kanssa. Miso oppi kulkemaan valjaissa ja oli mökissä kuin kotonaan. Isäni kävi remontoimassa mökkiä ja poikakaverin kanssa uurastimme puutarhassa uuden potager-alueen parissa. Kesä-heinäkuun vaihde oli niin kuuma, että lähinnä makoilin varjossa voipuneena lämmöstä.

Vuosi 2021 on ollut myös aarteiden. Olen löytänyt monta monituista aarretta joko kirppareilta, Kierrätyskeskuksista tai roskalavoilta, niin ilmaiseksi kuin pikkurahalla ostettunakin. Mainittakoon ainakin kaksi pientä pöytää roskalavalta, valtava määrä punasaviruukkuja ja astioita, kansituolin rungot ja jakkaran.

Lokakuun lopulla aloitin uuden koulutuksen, jonka myötä aloitin myös työt. Ehdin käydä muutaman viikon molemmissa, kunnes siirryin täysin etäopintoihin ja -työhön. Alkoi uusi arki ja huomasin pitäväni kotona työskentelystä. Ergonomia ei ole parhaimmillaan, mutta kotona pystyn keskittymään paremmin ja mitä tärkeintä - saan nukkua aamulla pidempään kuin jos lähtisin töihin ja saan viettää päivät Mison kanssa. Mitä luksusta!

Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa uutta vuotta!
toivottaa Oravanpesän väki

{2020} {2019} {2018} {2017} {2016}

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest