Lähes koko maailma on erikoisessa poikkeustilassa. Itse olen antanut kaksi aika poikkeavaa lausuntoa aiheesta omalta kohdaltani tällä viikolla. Ensin alkuviikosta keskustelin esimieheni kanssa puhelimessa. Hän totesi jotain yleistä poikkeustilasta ja minä vastasin, että "musta tuntuu, että olen ollut viimeiset puoli vuotta poikkeustilassa." Pari päivää myöhemmin opintojen kritiikissä keskustelimme toteutuksestani ja alustin valintaani sanomalla: "Normaalia elämääni kutsutaan nykyään nimellä poikkeustila." Tehtävämme on etäopiskeluna dokumentoida poikkeustilaa omassa elämässämme.
Omalta osaltani molemmat lausunnot pitävät aika lailla paikkansa. Oma elämäni mullistui 27.9.2019, kun polvilumpioni murtui. On aika ennen polvionnettomuutta ja sen jälkeen. Se leikattiin, olin kolme viikkoa panttivankina vanhempieni luona, könkkäsin kyynärsauvoilla, opettelin kävelemään uusiksi, elinpiiri supistui, olin pitkään sairaslomalla. Poikkeustila.
Vuoden alusta päätin kokeilla pystynkö olemaan viikon syömättä karkkia,
kakkua, pullaa, jäätelöä yms. makeita herkkuja ja sipsejä. Pystyin.
Pystyin olemamaan yllättävänkin helposti ja nyt olen ollut yli kolme
kuukautta ilman. Kaksi poikkeusta on, toinen on koulun lounaalla keiton
lisukkeena tarjotut maissilastut ja työtiimin kanssa hieno illallinen
Nude-ravintolassa jälkiruoan kanssa. Jälkkäri oli jotakin vaahtomaista,
ehkä myös marenkia, mutta makuna oli kuusi. Siis erittäin terveellistä,
eihän havun syöminen voi olla pahasta. Itseasiassa maku oli omituinen,
ei lainkaan sellainen herkku. Poikkeustila.
Tammikuun puolessa välissä aloitin opinnot. Harkitsin asiaa pitkään,
mutta päätin kaikesta huolimatta toteuttaa noin 25-vuotisen haaveeni ja tehdä mahdottoman
tuntuisesta opintopolusta mahdollista. Kiitos ymmärtävän ja kannustavan
esimiehen, opintojen ja työn yhdistäminen on sujunut hyvin. Työni on
suhteutettu työaikaan. Jouduin kuitenkin tekemään erikoisjärjestelyitä,
ottamaan opintovapaata, tekemään pitkiä iltoja töitä, onneksi kuitenkin
kotona etänä. Poikkeustila.
Juuri kun kaikki oli jotenkin uusissa uomissaan iski korona. Työt ja opinnot siirtyivät kotiin ja Teamsiin. Polven kuntoutus jäi kotijumpan varaan kuntosalin ja vesijuoksun sijaan, viime viikolla treeniin lisättiin kevyt hölkkäohjelma. Museot sulkivat ovensa. Aikainen kevät on vienyt tieni töiden ja koulupäivien jälkeen mökille, kuten tavallista. Olen kävellyt paljon. Olen nuhjannut kotona, kuten aina ennenkin. Minulla on pino kirjoja ja Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta poimittu Sinkkuelämää-sarjan DVD-boksi toimettomuuden varalle. Olen hoitanut kasveja, tehnyt pari pientä käsityötä, lukenut kirjoja ja rapsutellut kissaa töiden ja opintojen lomassa. Normaalia elämääni, jota nykyään kutsutaan poikkeustilaksi.
Tällä viikolla sain tiedon kolmen kuukauden määräaikaisesta lomautuksesta. Se tuli yllätyksenä ja sitten taas kuitenkaan ei. Opintoni jatkuvat kahden kolmen päivän viikkotahdilla, ainakin niihin on nyt hyvin aikaa. Puutarhakausi on ihan juuri täällä. Eipä tarvitse valittaa ettei ole aikaa kitkeä, tänä vuonna sitä aikaa on. Viime vuonna Versoja Vaahteramäeltä Riinan kansssa keskusteltiin, että pitäisi olla tulppaanien katsomislomaa. Kannattaa varoa mitä toivoo. Tänä vuonna työnantajani tarjosi tulppaanien katseluloma(utukse)n. Toivottavasti kukkivat komeasti, olen nimittäin valmiina.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Auts, polvilumpion murtuminen kuulostaa kivuliaalta. Varmasti kuntoutuminen on jo hyvällä mallilla ja pahimmat kivut voitettu.
VastaaPoistaTällaista poikkeustilaa tuskin moni olisi osannut edes kuvitella. Lähes jokainen joutuu koettelemaan omia rajojaan ja luopumaan monista mukavuuksistaan. Tämä tilanne on myös oivallinen oppimisen ja omien rajojensa tutkimisen paikka. Monenlaisia vaurioita on tulossa, mutta kyllä tästä selvitään.
Kannattaa näköjään olla varovainen, mitä suustaan päästää. Ainakin sinun työnantajallasi on korvat kaikkialla. Tulppaanien katseluloma on toki kiva, mutta mielellään itse valittuna ja palkallisena.
Tsemppiä opinnoillesi ja polvellesi sekä loisteliasta tulppaanikukintaa!
Joo, kyllähän se oli. Onneksi on aika kivuton tässä vaiheessa, tosin ei vielä ihan kunnossakaan, mutta koko ajan parempi.
PoistaIhan totta! Monille tilanne varmasti on vaikea, itse vietän muutenkin niin koti-mökkikeskeistä ja epäsosiaalista elämää ettei siltä osin ole muutoksia. Voi olla sietämätöntä olla itsekseen, jos ei ole sinut sen kanssa - tai itsensä. Monet soolona tehdyt reissut ovat opettaneet paljon aiheesta, enkä koe eristystä vaikeaksi. Silti toivon, että tilanne paranisi niin, että voitaisiin palata normaalimpaan elämään.
Kyllä, vähän nauratti vaikka tilanne ei ole laisinkaan hauska. Olen kuitenkin onnekas, että ainakin toistaiseksi on työpaikka, jonne palata. Olen terve ja pääsen mökilleni. Monella muulla tilanne on huonompi.
"Kannattaa varoa mitä toivoo" - toden totta! Tai ääneen sanoo, kummalla tavalla ne pulautukset usein tuppaavat toteutumaan - hyvässä ja pahassa.
VastaaPoistaKyllä vaan, eipä sitä silloin tullut ajatelleeksikaan.
PoistaMonenlaista poikkeustilaa. Tsemppiä sinulle oman poikkeustilasi kanssa. Kolme kuukautta on pitkä aika.
VastaaPoistaNopeasti se menee, kun on hyvässä seurassa. ;)
Poista...ja mikäs se muu olisi Oravanpesän ikkunalla, kuin orava♥..:)
VastaaPoistaTietty! :D
PoistaJoo, me ollaan taidettu toivoa kevääseen tulppaanien katselulomaa sekä lisätunteja kevääseen monta kertaa. Nyt sitä ollaan saatu.
VastaaPoistaTuo polvilumpion murtuminen ja lomautus ovat todella ikäviä asioita. Mutta muuten meillä puutarhaihmisillä ja kotikissoilla taitaa olla aika normia tämä poikkeustila.
Minäkin viihdyn kotona ja puutarhassa, enkä ole kokenut nytkään jääväni paljon mitään vaille. Ainoastaan muutamia ystäviä ja sukulaisia olisi ollut kiva nähdä.
Mulla on keväisin yleensä sellainen dilemma, että haluaisin mennä kaikenmaailman puutarhatapahtumiin ja katsomaan erilaisia puutarhoja ja toisaalta haluaisin olla vain omassa puutarhassa. Nyt tätä dilemmaa ei ole. Voi rauhassa kuopsuttaa sydämensä kyllyydestä omasa puutarhassa.
Tällä viikolla lämpenee reilusti, joten saadaan varmasti nauttia nyt monien sipulikukkien kauneudesta. Tulppaaneja saadaan vielä vähän odotella, mutta lehdet pilkistävät jo ylös maasta.
Tsemppiä poikkeustilaan ja kaikkiin sen haasteisiin! Ja on muuten harmi, ettei mekään nyt nähdä missään puutarhamessuilla tai tapahtumissa.
Onneksi voidaan höpötellä täällä.
Kiitos Riina! Itse koen tällä hetkellä, että polvilumpion murtuma ja lomautus eivät ole olleet pelkästään huonoja asioita. Niistä on löydettävissä myös positiivisia asioita. Toki lomautus aiheuttaa rahallisia haasteita, mutta olen siihenkin jo vahingossa "varautunut", kun opintovapaan takia hain asuntolainasta lyhennysvapaata.
PoistaKaranteeniaika ei varsinaisesti ole muuttanut elämässäni juuri mitään, kun muutenkin vietän aikaa kotona ja mökillä epäsosiaalisesti itsekseni. Nyt on sentään hyvä syy katsoa vihaisesti liian lähelle tulevia ihmisiä. ;D
Tänä keväänä aioin todellakin nauttia kevätkukkijoiden kukinnasta, kerran kun on siihen mahdollisuus. Siitä saa olla erityisen onnellinen, että pääsen mökkeilemään, vaikka Uudellamaalla asunkin.
Pitäisi ottaa puutarhablogi-Teams/Skype/Zoom-keskusteluiltoja messu- yms. tapahtumissa tapaamisten sijaan. :) Onneksi sentään on nämä blogien kommentointimahdollisuudet.