JAPANI 2019 osa 23: Tokio Koishikawa Koraku-en

12 huhtikuuta 2020


Aloitin päivän käymällä vuonna 2017 avatussa Yayoi Kusama -museossa. Olin varannut käynnin ja ostanut lipun netissä, sillä museossa ei ole lainkaan lipunmyyntiä ovelta. Paikka on pieni ja sinne mahtuu kerralla rajoitettu määrä ihmisiä. Museossa on viisi kerrosta, mutta kerrospinta-ala on yllättävän pieni. 

Ylimmässä kerroksessa oli Kusamalle tuttu aihe - iso kurpitsapatsas pilkuilla. Neljännessä kerroksessa oli pimeä huone, jossa oli äärettömyyteen jatkuvat tikkaat. Pilkulliset tietenkin ja vaihtuvin värein. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa on vaihtuva näyttely. Käyntihetkellä maalauksia ja vanhoja lehtileikkeitä Kusamasta. Ensimmäisessä kerroksessa on pieni kauppa, josta voi ostaa tuliaisia. Museo oli nopeasti koluttu läpi.



Yayoi Kusama -musoen jälkeen suuntasin metrolle ja matkasin kohtuu lähellä olevaan Koishikawa Koraku-en -puutarhaan. Puutarhaa ei pidä sekoittaa Okayamassa olevaan, kuuluisaan kaimaansa, Koraku-en-puutarhaan. Se on yksi Japanin kolmesta kuuluisimmasta puutarhasta. Olen käynyt siellä vuonna 2009, olisipa ihanaa päästä sinnekin uudestaan. Tokiossa on myös Koishikawan kasvitieteellinen puutarha. Tähän puutarhaan maksoi sisälle 300 jeniä eli noin 2,50 euroa.



Koishikawa Koraku-en on yksi Tokion vanhimmista puutarhoista. Sen sanotaan olevan myös Tokion kaunein japanilainen maisemapuutarha. Puutarha on rakennennu Edo-kaudella {1600-1867} Tokugawan shogunin perheelle.



Kuten useimmat perinteisen japanilaiset maisemapuutarhat myös Koishikawa Koraku-en yrittää toistaa kuuluisat maisemat pienoiskoossa. Se käyttää lampia, kiviä, puita ja rakennettuja kukkuloita jäljittelemään sekä japanilaisia että kiinalaisia maiseimia.



Polut vievät tarkasti mietittyihin kohtiin, joista avautuu kauniita näkymiä puutarhaan. Jaksan ihmetellä miten puutarhurit ovat vuosisatoja sitten pystyneet luomaan sellaista kauneutta ilman suunnittelu- tai mallinnusohjelmia. On melko mahdotonta ottaa huonoja kuvia japanilaisista puutarhoista, kun jokainen näkymä on kuin postikortti.



Wisteriapergola bongattu! Valitettavasti pergolan luokse ei päässyt vaan sitä joutui ihailemaan etäältä. Muutama iiris oli jo kukassa, vaikka niiden pääsesonkin on kesä-heinäkuussa. Japani on kuuluisa kirsikankukista, mutta niiden lisäksi on myös muita kukkasesonkeja kuten iirikset, sammalleimut, sinisateet, hortensiat ja tietenkin ruska japaninvaahterat etunenässä, joita käydään ihailemassa sankoin joukoin.


Muistan kuulleeni eräällä luennolla, kun Minna Eväsoja ja Katja Uski keskustelivat, että japanilaisissa puutarhoissa iirikset ovat usein lammessa tälläisen siksak-sillan äärellä. Minna Eväsoja on filosofian tohtori ja Japani-asiantuntija, jonka luennoilla olen saanut käydä. Hän on myös kirjoittanut Japani-aiheisia kirjoja, joita suositan. Rakastan hänen tarinankerrontaansa kirjoissa, mutta etenkin luennoilla. Katja Uski on puutarhuri ja Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt Narassa olevassa Isui-en-puutarhassa.





Koishikawa Koraku-en sijaitsee aivan Tokyo Domen urheilustadionin vieressä Bunkyon kaupunginosassa. Tokyo Dome käytetään enimmäkseen baseball-otteluihin. Käyntini aikaan siellä oli selvästi peli menossa, sillä kovaääniset kannustushuudot raikasivat puutarhaan asti. 



Koishikawa Koraku-en on erityisen suosittu marras-joulukuussa ruskan aikaan, se on myös viehättävä luumun kukkiessa helmikuun puolesta välistä maaliskuuhun. Puhumatta tietenkään sakuran eli kirsikankukkien aikaan, maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun. Tosin tänä poikkeuksellisena vuonna puutarha on ollut suljettuna korona-viruksen vuoksi.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

2 kommenttia:

  1. Totta, kaikki näkymät ovat kuin postikortteja. Monien yksityiskohtien rakentamiseen ja ylläpitoon vaaditaan selvästi käsityötä. Tuskin tuolla kuljetaan lehtipuhaltimien ja päältäajettavien traktorien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Olen monesti nähnyt Japanissa puutarhureita bambuisten luutien ja haravoiden kanssa puhdistamassa sammalmattoa roskista. Eikä lehtiä laiteta kirkuvanväriseen muoviämpäriin, vaan luonnonmateriaalista valmistettuun koriin. Varmaan jotain modernimpaakin käytetään, mutta silloin kun puutarhat eivät ole yleisölle avoimia.

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground