Sitten niihin monta kertaa mainitsemiini sinisateisiin eli wisteriohin. Japaniksi kasvi on fuji, mutta Fuji-vuori ei käsittääkseni tarkoita sinisadetta. Niillä on eri kanjimerkit, ne vain äännetään samalla tavalla.
Sinisateita halusin matkallani nähdä ja kovista yrityksistäni huolimatta
niitä ei hirveästi kävellessä tullut vastaan, joten oli lähdettävä varmaan
kohteeseen. Sellainen oli yksi matkani pääkohteista ja yksi toteutunut puutarhaunelmani. Se paikka oli Ashigawa Flower Park parin tunnin juna-ajelun
päässä Tokiosta. Köröttelin ensin yhden pysäkin välin Shiinamachista
Ikebukuroon, jossa hyppäsin Oyamaan menevään junaan.
Oyamassa vaihdon JR-Ryomo linjaan, jossa jäin vuotta aikaisemmin valmistuneella Ashigaka Flower Park -asemalla pois. Niin kuin kaikki muutkin junassa olijat. Puolen tunnin matka Oyamasta kukkapuiston pysäkille matkattiin täpötäydessä junassa, joku muukin oli päättänyt tulla ihastelemaan sinisateiden kukintaa.
Vierailuni
aikaan sattui olemaan japanilaisten Golden Week, kultainen viikko,
jolle osuu useamman kansallisen vapaapäivän putki ja viime vuonna vielä
keisarin vaihdon takia vielä yksi ylimääräinen. Golden Weekin aikaan Japaniin
ei yleensä suositella matkustamista, silloin koko Japani on matkalla ja
kaikki paikat täynnä. Tällä hetkellä tilanne matkustamisen suhteen onkin
hieman toinen.
Asemalta oli helppo suunnistaa muiden perässä sisäänpääsyporteille. Sisään pääsi ilman jonotusta, lippu maksoi 1800 jeniä eli noin 15 euroa. Lähtiessä täytin ulkomaalaisille tarkoitetun kyselyn ja sain lahjaksi sinisadepuiston muovitaskun.
Sisään tullessa saa lipun mukana alueen kartan, josta selviää tärkeimmät
kohteet. Niitä oli iso sinisadepergola, kerrotun sinisateen pergola,
valkoisen sinisateen tunneli, vaaleanpunaisen sinisateen pergola,
sinisadeseinä ja -kupoli. Joka puolella oli myös yksittäisiä isompia ja
pienempiä sinisateita. Yllä olevassa kuvassa on muistaakseni iso sinisade pergola, jonka kasvi on yli 150 vuotta vanha. Näyttää ihan puulta, vaikka kyseessä on köynnös. Köynnös on levittäytynyt 1000 neliön alalle!
Kyllä, on olemassa myös vaaleanpunainen ja valkoinen sinisade. Aivan järkyttävän ihana.
Alueella oli useampi
ruokapaikka, itse maistoin vain vaalean siniviolettia wisteria-jäätelöä, joka maistui
vetiselle. Japanilaiseen tapaan
sinisateet oli erittäin hyvin tuotteistettu. Alueelta ei päässyt pois
ilman kävelyä laajan hallin läpi, joka myi pelkästään sinisaderuokia. Itse
sinisade on käsittääkseni myrkyllinen, mutta niin vain siitä oli
tuotteistettu jos jonkinmoista keksiä ja naksua, puhumattakaan kaikista
oudonnäköisistä jutuista.
Puistossa oli myös kaksi matkamuistomyymälää, jotka molemmat olivat sekä
täpötäynnä ihmisiä että wisteria-aiheista tavaraa. Oli
minunkin pakko saada itselleni jokin pieni tuliainen puistosta ja ja
ostin pienen korin, jonka sisällä sinisadehajustetta huussia varten.
Kori vilahtaa kuvassa tässä Oravankesäpesän postauksessa.
Ihana, ihana yhdistelmä. Vaaleanpunainen sinisade ja lännenkukkakanukka {Cornus florida}.
Puistossa oli myös varsinainen puutarhamyymälä. Siellä oli myynnissä kaikenlaista kasvia, tietenkin myös sinisateita. Raskain mielin jätin ihanat, kukkivat sinisaderuukut odottamaan japanilaisia ostajia, mutta ostin rinkkaan paremmin menevän sinisadelannoitepussin. Se on saanut ihan oman postauksen aikanaan. Näin jälkikäteen ja kiristyneiden kasvituliaissääntöjen takia harmittaa etten ostanut sinisateen siemeniä. Niitä myytiin kolmen kappaleen paketeissa, mutta niissä ei ollut tietoa minkä värisiä kukkia olisi tulossa.
Sinänsä sillä ei olisi ollut mitään väliä, sillä niitä kukkia ei välttämättä edes ole Suomessa mahdollista ikinä nähdäkään. Olisin vain niin tahtonut vaaleanpunaisen wisterian siemeniä. Sinisade kukkii käsittääkseni vanhana, muistaakseni jostain lukeneeni, että vähintään seitsemän vuoden ikäisillä varsilla. Omat sinisateeni ovat kyllä sinnitelleet useamman talven, mutta maanpäälliset osat ovat aina paleltuneet.
Ihan mielettömän korkea wisteriaseinä. Japanissa moni asia on tehty tyylillä enemmän on enemmän, vaikka maa täällä Suomessa kai paremmin tunnetaan minimalismin kotina. Juuri tämä monimuotoisuus maassa kiehtoo.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Nätä Wisteria-kuvia katsellessa enemmän on ehdottomasti minimalismia parempi ratkaisu. 150-vuotias wisteria on melkoinen vanhus tukevine runkoineen. Enkä kyllä tiennyt, että wisterioita on myös vaaleanpunaisina ja valkoisina. Kannatti matkata täpötäydessä junassa tuonne puistoon. Muisto säilyy taatusti läpi elämän.
VastaaPoistaKyllä, puisto oli melkoinen kokemus ja hyvin odotettu sellainen. Minäkin olin nähnyt aiemmin vain sinisiä sinisateita ja tuo vaaleanpunainen oli aivan hurmaava tuttavuus.
PoistaOoh ja ooh!!!! Paikka on ihan uskomaton.
VastaaPoistaJa tuo valkoinen Wisteria sai mun sydämen ihan muljahtelemaan.
Se oli! Tykkäsin kieltämättä enemmän valkoisesta ja vielä enemmän vaaleanpunaisesta kun perinteisestä sinisestä. Kerrottu versio oli myös kaunis.
Poista