JAPANI 2019 osa 18: Tokio

Matkani viimeinen etappi oli Tokio. Ihana, ihana Tokio. Kaupungin monimuotoisuus jaksaa ihmetyttää, se ei ole todellakaan pelkkää pilvenpiirtäjää, mainosvaloja ja -videonäyttöjä. Tokiosta löytyy matalia rakennuksia, pittoreskejä kyliä, rauhallisia katuja ja uinuvia naapurustoja, joissa kissat makoilevat auringossa, eläkeläiset kokoontuvat lähipuistoon pelailemaan ja vain erilaisia sateenvarjoja myyvä kauppa availee verkkaisesti oviaan.

Japanissa rakentaminen tuntuu olevan huomattavasasti vapaampaa ja luovempaa kuin täällä kotimaassa ja talojen monimuotoisuus ja erikoiset ratkaisut jaksavat ihmetyttää. Moderni maailma ja vanhat perinteet ovat limittäin ja lomittain nähtävissä katukuvassa. Kaupungin viehätys perustuu juuri siihen, että se yllättää joka kerta.

Kun minulta kysytään miksi haluan aina vaan palata Japaniin, nosta esiin kaksi syytä. Toinen on turvallisuus, yksin naisena matkustaminen ei ole turvallista kaikkiin maihin. Ihmisten suhteen Japani on sitä, Japanin luonto on sitten eri juttu. Japanissa ei tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi tai raiskatuksi samalla tavalla kuin jossain muussa maassa. Turistia ei huijata eikä hinnat ole eri erit, vaikka et puhukaan maan kieltä.

Toinen syy on visuaalisuus ja sen monimuotoisuus. Ihan jokaiselle löytyy jotain, skaala on runsaasta, neonvärisestä Hello Kitty -maailmasta aina wabin ja sabin kuihtuneeseen kauneuteen hillittyine sävyine ja minimalismiin. Ja kaikkea siltä väliltä, kaikkea mitä ei ole edes osannut kuvitella. Visuaalisuus lähtee japanin kielen kirjaimista, söpöjen ja joka asiaan liittyvien maskottien, arkiesineiden viimeistelyn kautta aina pienen pieniin yksityiskohtiin, jotka on huolellisesti mietitty. Esimerkkinä nostan useasti kaivonkannet, jotka ovat monesti upeasti kuvioituja, joka kaupungissa erilaiset ja usein monet niistä on myös maalattu värillisiksi.

Mietin monesti Japanissa, että helppohan täällä on tuottaa kauniita kuvia, kun lähes joka paikka on niin kuvauksellista ja maassa on niin upea valo. Lähes yhtä usein olen tajunnut, että kyse on uutuuden viehätyksestä, täysin erilaisesta ympäristöstä, jossa itse elää. Helposti sieltä löytää visuaalista karkkia, taito onkin löytää niitä tutuista ympäristöistä. Jaksaa kuvata myös niitä omia arkiympyröitä. Joku tokiolainen näkee yllä olevan seinän päivittäin kävellessään töihin, mutta ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Itselle taas seinän ruma kauneus on viehättävää ja erilaista.

Tokiossa on kaupunginosia, joissa haluan vierailla uudestaan ja uudestaan. Niistä pakolliset ovat Kichojoji ja Shimokitazawa, Nakameguro ja Jiyugaoka ovat heti seuraavat. Tällä matkalla tuli lisäyksiä näihin kivoihin alueisiin, Koenji ihastutti suuresti kuten myös Yanasen, Yanaka-Nezu-Sendagin alue. Nezun lähistöllä olen ihan ensimmäisellä Japanin matkalla yöpynytkin, mutta alueeseen tarkemmin tutustuminen on jäänyt. Yllä mainitut alueet eivät ole kuuluisia turistinähtävyyksiä, mutta niiden tunnelma, kaupat ja ravintolat tekevät niistä erityisiä. Yanasen alue on vanhaa Tokiota, nostalginen kaupungin keskusta eri aikakaudelta

Joka kerta on pakko myös vierailla uusilla alueilla, kuten nyt Koenjissa. Koenji oli kiva yllätys, siellä on paljon vintage-vaatekauppoja, pikkuliikkeitä ja käyntini aikaan sattui olemaan jotkut katufestarit. Paikassa on ehdottomasti päästävä vierailemaan uudestaankin ja tutkimaan aluetta lisää.

Nyt alkaa blogissa Tokio-kierros, jonka aikana käydään muutamissa puutarhoissa, pyhäköissä ja kaupoissa. Luvassa on myös pari vierailua Tokion ulkopuolelle.

Nämä koinoborit kuvasin Tokyo Towerin edustalta, Tokyo tower on oranssinen Eiffel-tornin kopio, joka on 10 metriä esikuvaansa korkeampi. Se oli pitkään Tokion maamerkki, mutta muutama vuosi sitten valmistunut Tokyo Skytree muutti asetelmaa. Vierailin Tokyo Towerissa syntymäpäivänäni vuonna 2013, mutta tällä kertaa jätin väliin. Olin muusta syystä tornin naapurustossa, siitäkin lisää myöhemmin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest