JAPANI 2019 osa 7: Kioto Tofuku-ji osa 2/2.

Seuraavaksi kierros Tofuku-jin temppelin puutarhan toisessa osassa. Harkitsin tämän osion väliin jättämistä, mutta onneksi en niin tehnyt. Toiset 400 jeniä maksamalla pääsi aivan toisenlaiseen maailmaan kuin edellisessä postauksessa esitelty Hojo-rakennuksen kiertävät puutarhat.

Tämä osan tärkeimmät nähtävyydet ovat Tsutenkyon silta ja Kaisandon salin  puutarha. Tsutenkyo on katettu, 100 metriä pitkä silta ja se on yksi Kioton kuuluisimmista momijin eli ruskan katselupaikoista. Voin vain kuvitella kuinka upealta sadat japaninvaahterat marras-joulukuussa näyttävät. Olivat ne upeat vihreinäkin.

Reitti vei vaahtera-sammalpuutarhasta alas joen varrelle, josta noustiin taas ylöspäin ja temppelin ensimmäisen pääpapin mauseulomin eli Kaisandon salin puutarhaan. Puutarhaa rajasi vuoren seinämä ja rakennukset kolmella sivulla.

Kun astuin portista sisään pääsi ihastunut huokaus. En ollut osannut odottaa tälläistä näkymää. Oikealla puolella oli pieni, vehreä lampipuutarha, jonka ympärillä oli leikattuja atsaleoita sammaleen kera. Toisella puolella taas on kuiva kivipuutarha uskomattomine hiekkakuvioineen. Kuviot pitää aina sateen jälkeen tehdä uudelleen, uskomaton työ eikä jalanjälkiä missään.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JAPANI 2019 osa 6: Kioto Tofuku-ji osa 1/2.

Kolmas kiotolainen puutarhavisiitti kohdistui Tofuku-jihin. To-jin käynnin jälkeen kävelin Kioton rautatieasemalle, hyppäsin junaan ja matkasin yhden pysäkin välin Tofuku-jin asemalle. Lysti maksoi 140 jeniä eli noin euron. Asemalta on noin 10 minuutin kävelymatka temppelille. Tofuku-ji on iso buddhalaistemppeli, jonka nimi tulee kahden kuuluisan naralaisen buddhatemppelin nimestä, Todai-jin ja Kofuku-jin temppeleistä.

Tofuku-ji päätyi käyntilistalleni, koska näin internetissä tai Instagramissa kuvan puutarhan yhdestä osasta. Silloin tiesin, että tänne on pakko tulla.

Temppeli on jaettu kahteen erilliseen puutarhaosioon, joihin molempiin on 400 jenin pääsymaksu. Molempiin osioihin kannattaa ehdottomasti mennä. Tämän postauksen kuvissa näkyvä puutarha on Hojon eli temppelin pääpapin entisen asunnon ympärille rakennettu osio.

Jokaisella rakennuksen sivustalla on omannäköisensä puutarha. Sisäänkäynnin molemmilla puolilla on erilaiset karesansuit, kivipuutarhat. Niissä on taidokkaat hiekkakuvioinnit ja toisessa kivillä rakennettu maisema.

Sammalruudukko oli vaikuttavan näköinen vaikkei se ollut parhaimmillaan. Sammaleesta selkeästi näki missä kohtaa aurinko paahtaa ja missä kohtaa kasvit jäävät talon varjoon. Sadeaikaan sammal on varmasti upeimmillaan.

Neljännellä sivustolla oli atsaleapensaita säntilliseen muotoon leikattuna yhdessä sammaleen kanssa. Seuraavassa postauksessa vieraillaan Tofukujin toisessa osiossa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIENEN KODIN VIHERVIIDAKKO.

Pikkuposliinikukka + himalajanposliinikukka | Hoya bella + Hoya linearis

 Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Vihersisustamisbuumi tuntuu sen kuin vain jatkuvan ja ihania kasveja tulee koko ajan vastaan, joita keräilijäluonne haluaa itselleen. Kun pienen kodin kaikki tasot ovat jo täynnä kasveja {aina muutama uusi  jonnekin mahtuu...}, niin otetaan katon mahdollisuudet käyttöön eli ripustetaan amppeleita. Asuntoni katossa oli jo valmiiksi kaksi koukkua, joihin laittaa amppeleita roikkumaan. Jemmassani oli kaksi mustaa naruamppelia ja yksi punasavinen amppeliruukku.

Hauskasti eri mittaiset naruamppelit laitoin samaan koukkuun, ne tekevät roikkuvasta kasvillisuudesta kivasti kerroksellista. Amppeleihin laitoin kahta erilaista posliinikukkaa, ylempi on pikkuposliinikukka Hoya bella* ja alempi himalajanposliinikukka Hoya linearis*. Olen salaa hurahtanut erilaisiin posliinikukkiin, näiden kahden uuden jälkeen vaatimaton kokoelmani kattaa kuusi erilaista.

Toiseen koukkuun ripustin punasavisen amppelin, jonka olen napannut mukaani Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta. Ruukkuun istutin hopeaköynnöksen, Scindapsus pictus*. Ruukun pohjassa ei ole reikää, joten tein ruukkuun huolellisen salaojituksen ruukkusoralla.

Amppelit ja niissä olevat rennosti roikkuvat kasvit luovat ihanan tunnelman. Asunnon viidakkotunnelma alkaa olla kohdillaan. Varsinkin kun amppelien lisäksi kotini viidakkoon pääsi upea peikonkämmen. Jättiläiskokoinen peikonkämmen eli pariliuskavehka Philodendron selloum* löysi paikan kaapin päältä. Sen mahtavan leveä kasvutapa aiheutti hieman mietintää ennen kuin sopiva paikka kodistani löytyi.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JAPANI 2019 osa 5: Kioto To-ji

Toisena Kioto-päivänä puutarhakierrokset jatkuivat. Aamulla lähdin ensimmäiseksi kohti To-jin temppelin puutarhaa ja  Japanin korkeinta puurakenteista pagodia. Siis tuota mustaa tornia yläkuvassa. To-ji on kirjaimellisesti itäinen temppeli ja se sijaitsee noin vartin kävelymatkan päässä Kioton päärautatieasemalta. Puutarhan pääsymaksu oli 500 jeniä eli noin reilut neljä euroa.

Puutarha oli pienehkö, mutta kauniisti hoidettu ja tarjosi hienoja näkymiä kuin myös ihania kerrottuja kirsikankukkia.

Joitakin väripilkkuja löytyi - räväkän pinkkejä atsaleioita.

Ihana riippakirsikkapergola.

Lammessa asusti kilpikonnia.

Istuin hetkisen penkillä ja minulle tultiin tarjoamaan ilmaiseksi teetä. Kovasti kiitellen otin mukillisen vastaan ja tee paljastui vaaleanpunaiseksi, jossa oli joukossa kultahippuja. En varsinaisesti juo ikinä teetä ja somasta ulkoasusta huolimatta tee maistui hassun suolaiselta.

Aikamoinen kuvamaraton, mutta en millään raaskinut jättää yhtään kuvaa poiskaan.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest