VIIMEAIKOINA.

Olen käynyt kuntosalilla parina kuukautena varmasti enemmän kuin tähänastisessa elämässäni yhteensä. Ihan vaan kuntouttamassa polvea.

Olen järjestellyt tavaroita. Sairaslomalla siivosin vaatekaapit ja tein väliaikasuunnitelmia epäkäytännöllisen ja ruman eteisenkaapin varalle. Ehkä olen samalla järjestellyt ajatuksiani.

Olen ollut väsynyt. Sain seitsemän viikkoa olla heräämättä liian aikaisin, mutta kääntöpuolena oli että en nukkunut yhtään yötä heräämättä. Ensimmäinen kokonaan nukuttu yö hyvin pitkään aikaan sattui loppiaisen jälkeen. Ei särkenyt polveen, en herännyt kääntämään kylkeä, en yskinyt. Sittemmin olen jatkanut yöheräilyjä, en toki omasta tahdosta. En taida enää muista millaista on olla virkeä.

En ole jaksanut tehdä juuri mitään. Johtunee ainakin osittain tuosta edellisestä.

Olen lähes maanisesti etsinyt erilaisia käsityökursseja, joille en kuitenkaan voi vielä ilmottautua, kun en tiedä kevään aikatauluista vielä mitään.

Olen selannut siemenluetteloita niin fyysisinä lehtinä kuin nettiversioina.

 

Olen syönyt kilokaupalla klementiinejä ja saanut niistä allergiaa.

Olen yrittänyt kommentoida blogeissa useammin. Se on uuden vuoden lupaukseni. En tiedä miksi se on niin vaikeaa. Ehkä koska en ole sosiaalinen tai puhelias normaalistikaan, niin en ole sitä myöskään sosiaalisessa mediassa. {ei sillä, että some olisi epänormaalia elämää...}

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest