Olen nyt toista vuotta käynyt keramiikkatunneilla ja nauttinut joka sekunnista. Torstai-iltaiset käsien saveen upotukset ovat ihan parasta. Pää pulppuilee ideoita, harmi vain ettei kädet osaa ihan täysin toistaa ideoita maailmaan kuin sieluni silmin näen. :)
Olen suuri punasaven rakastaja, ovathan suurin osa kasveistani juurikin punasaviruukuissa ja siksi onkin ollut selvää, että käytän punasavea töissäni - varsinkin kukkaruukkutyyppisissä. Olen toki käyttänyt valkoista kivitavaraa monessakin työssä, mutta punasavessa on sitä jotain.
Makkaratekniikalla tehty ruukku on ensimmäisen kauden töitä. Tykkään tekniikasta, en oli pipertäjä ja siksi rouheus sopii itselleni ja mielestäni se sopii myös tuolle harmaalle mehikasville.
Mehikasvista oikealla on dreijaamani ruukku. Se on yllättävän onnistunut. Sen jälkeen dreijatut eivät ole ihan yhtä hienoja... Vasemmalla onkin sitten ammattilaisen kädenjälkeä - UDUMBARAn Samujille tekemä ruukku. Ihan vielä ei minun kannata miettiä alanvaihtoa...
Pieni venkula kuppi on dreijaukseni. Ei kovinkaan onnistunut. Savi oli turhan karkeaa dreijattavaksi - sain samalla kuorinnan käsiin. Savi oli myös vähän turhaan kuivaa/kovaa ja sen muotoilu oli vaikeaa dreijatessa, olisi kannattanut rakentaa työ muilla menetelmillä. Mutta noin vain tuokin kuppi näyttää hauskalta ilmakasvin kanssa ylhäältä kuvattuna.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti