 |
| Fuji |
Matka Kiotosta Tokioon kulkee luotijunalla Fuji-vuoren vierustaa. Aina pitää yrittää kuvata vauhdissa vuorta. Onneksi ohitus ei ole silmänräpäys, vaan sitä kestää hetken, jotta kuvaaminen on edes jotonkin mahdollista. Tällä kertaa Fuji oli kietoutunut pilviin ja matkan edetessä koko vuori peittyi piiloon. Onnekkaasti ehdin napata kuitenkin kuvan lumihuippuisesta vuoresta.
Japanilaiset ruukkupuutarhat - rakkautta. Olen näitä ennenkin kuvannut ja tulen varmasti kuvaamaan vielä lisääkin, jos vain saan siihen mahdollisuuden. Osa on täyttä kitchiä ja osa upeita asetelmia ja kaikkea siltä väliltä. Ei ole niin pientä tilaa etteikö siihen kukkaruukku mahtuisi. Jaksan edelleen ihmetellä japanilaista kulttuuria, miljoonakaupungissa kukaan ei varasta tai turmele istutuksia! Tämän soisi laajenevan myös tänne Suomeen.
Epäilen näiden pensaiden olevan atsaleoita, olisi ollut mahtavaa nähdä ne täydessä kukassa. Aavistus siitä on jo ilmassa. Joutomaa on ihanasti käytetty hyväksi, tämä on Yamanote-junalinjan laidalla, muistaakseni Harajukun lähistöllä.
Yövyin toistamiseen Family Inn Saikossa. {varaus onnistuu esim. Bookingin kautta} En voi kuin ylistää pientä, perheen pitämää ryokania Ikebukuron tuntumassa. Perhe asuu itse ryokanissa ja ovat malliesimerkkejä japanilaisesta ystävällisuudesta ja kohteliaisuudesta. Ruokanissa on töissä myös yksi ulkopuolinen työntekijä, Nicholas, hän on nimestä huolimatta paikallisia.
Nicholas puhuu erinomaista englantia ja mielellään juttelee ja kyselee minne turisti on menossa ja antaa neuvoja. Hän myös ihanasti muisti minut edelliseltä käynniltä ja jutteluidemme perusteella hän suositteli Issey Miyaken näyttelyä The National Art Centerissä, Roppongissa. Menin sinne ja oi, miten pidinkään näyttelystä. Itse näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta rakennuksen aulassa oli iso Miyaken työ, josta kuvat ovat.
Sanon aina kaikille Japaniin lähteville, että yövy ryokanissa älä hotellissa. Miksi mennä Japaniin yöpymään länkkärityylisessä hotellissa, kun voi valita japanilaistyylisen yöpymisen. Family Inn Saiko on erinomainen paikka kokea tämä. Se on modernihko ja siellä puhutaan japanilaisittain erinomaista englantia, se ei nimittäin ole itsestään selvyys.
 |
| Mimosa |
Olen kehittänyt mimosaan pienen pakkomielteen, kun olen seurannut UGUiSU Storen ihanan Hiki-sanin blogia ja Instagramia. Alkuvuodesta, näihin aikoihin, alkaa kuviin hiipiä keltaisia palloja, mimosan kukkia. Olin reissussa huhtikuun alussa, jolloin paras sesonki on jo ohi, mutta sitäkin enemmän ilahduin, kun bongasin keltaisia palleroita. Mitä siitä, etten löytänyt etsimääni kauppaa, mutta näinpä ensimmäisen kerran livenä mimosia. Onneksi olen tajunnut, että näitähän saa Suomesta leikkoinakin!
Miksi tehdä yksivärisiä muovitörppöjä, jos ne voi maalata pieniksi Fuji-vuoriksi? Tämä on ehdottomasti parasta Japanissa. Pienetkin asiat mietitään ja kaikki tylsimmät arkisetkin tavarat voi koristaa somiksi, koska miksipäs ei. Rakastan sitä yksityiskohtien viilausta, mitä Japani on pullollaan. Visualisti on haltioissaan.
Hyvin japanilaista, koulupukuinen luokka järjestäytyy ryhmäkuvaan Sensojin pyhäkön edessä, Asakusassa. Sensoji on varmaan yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Pyhäkölle kuljetaan pitkän ostoskujan, Nakamise dorin, kautta, jossa myydään kaikenlaista matkamuistokamaa ruoasta aina tilpehööreihin. Pyhäkön lähistöllä on myös keittiötarvikealue, Kappabashi dori, jolla kannattaa samalla visiitillä vierailla.
Söin Asakusassa, ihan Senjojin turistitemppelialueen vieressä lounaaksi 3,50 euron raamenkeiton. Ei Japani ole lainkaan niin kallis kuin sanotaan. Asioista voi toki maksaa tähtitieteellisiä summia, mutta pienellä rahallakin voi pärjätä. Ravintolan ulkopuolella oli automaatti, josta ostettiin lipuke, joka annettiin pienen ravintolan tiskillä kokille, kuka sitten siinä silmieni edessä valmisti annoksen minulle.
Asakusasta on näkymä Tokion silhuettia muuttaneeseen Tokyo Sky Treehen. Torni sijaitsee Sumida-joen toisella puolella. Sky Tree on maailman toiseksi korkein rakennelma ja korkein torni. Se on valmistunut 2012 ja rakennusaikana se kohtasi vuoden 2011 rajun maanjäristyksen.
Sky Tree oli jo edellisen reissuni aikana auki, mutta silloin käväisin syntymäpäivänäni Tokyo Towerissa, japanilaisten Eiffel-tornikopiossa. Sinne sai silloin kävellä sisään jonottamatta, kun kaikki ihmiset olivat Sky Treen jonossa. Tällä kertaa tein visiitin uuteen torniin ja pelotteluista huolimatta jonoa oli tuskin lainkaan ja hyvinkin nopeasti olin tornissa. Hieman kuumottava paikka korkeanpaikankammoiselle, varsinkin ne lasilattiakohdat. Huh.
Aika söpöt Asahi-oluen pinkit mainoslyhdyt. Vaikea nähdä suomalaisten oluiden pukeutuvan pinkkiin mainoksissa, edes Roosa nauha -aikaan.
 |
| Japaninverivaahtera | Acer palmatum |
Oih, niin monta kertaa aikaisemminkin {varsinkin kesäpesän puolella} olen vannonut rakkauttani japaninvaahteroihin, varsinkin näihin punaisiin verivaahteraversioihin. Ja tuo seinä ja vaahtera -yhdistelmä on aivan täydellinen ja - niin japanilainen.
Eikä tämä hortensiaseinä ole sen huonompi. <3 br="">
Tälläinen sekavahko postaus tällä kertaa. :) Tokio-postauksia on tulossa vielä kolme lisää. On puutarhaa, kissatemppeliä ja lempparialuevinkkejä luvassa.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti