Kuihtuneesta kauneudesta käytetään monesti termiä wabi sabi. Muutama vuosi sitten olin japanilaisen teetaide ja runous -kurssilla, jossa luennoitsijana oli Minna Eväsoja. Hän on japanilaisen estetiikan tutkija ja toiminut vt. professorina Helsingin yliopistossa. Muistan kurssilta elävästi, sen kun Eväsoja painotti, että wabi ja sabi eivät ole sanapari, joka tarkoittaisi jotain yhtä asiaa. Termit on yhdistetty länsimaissa ja japanilaisessa perinteisessä estetiikan käsitteissä molemmilla sanoilla on oma merkityksensä.
Sekä wabi että sabi ovat japanilaisen estetiikan termejä. Ne eivät
sellaisenaan kuvaa kohdetta, vaan enemmänkin jotakin tunnetta tai
mielentilaa. Wabi voi tarkoittaa surkeaa ja masentavaa, se voi olla
luonnehdinta epätoivosta, karusta tai köyhästä. Sabi on haikeutta ja
tunnelmaa, se sisältää surumielisyyttä ja syrjäänvetäytyvyyttä. {Eväsjoki, Minna 2008. Bikagu japanilaisesta kauneudesta}
Kuivakukat tuntuvat olevan tällä hetkellä hitaasti nouseva trendi. Jotain viitteitä on saatu heinien suosion kasvusta. Lokakuisella Amsterdamin visiitillä kiinnitin huomiota useissa kaupoissa oleviin kuivakukka-asetelmiin. Kuivuneita kasveja oli laitettu esille uusilla tavoilla, kauniisiin lasipulloihin ja lasikupujen alle, ei niinkään kuivuneina kimppuina
Ideaa oli pakko kokeilla kotona. Hain Kesäpesältä kauniiksi kuivuneita kukintoja, kupujen alle päätyi syyshortensian ja tähtiputken oksat. Pieneen Kalevala Gin -pulloon laitoin syömäpuikkojen avulla varjoliljaa, tähtiputkea ja jotain kellokukkaa. Korkki korkkisessa astiassa on varjoliljan jäänteet.
Pari varjoliljan oksaa riitti myös Arabian turkoosiin keramiikkamaljakkoon. Kasvien kuihtunut kauneus tulee esiin erityisen hyvin liitutaulua vasten. Pieni rihvelitaulu löytyi viime viikolla Fidasta euro viidelläkymmenellä sentillä.
Lisää lakastunutta kauneutta on tuimailmeisen herran seurana. Kranssitehtailusta jääneitä eukalyptuksen oksia on kuivahtanut maljakkoon kehystäen kuvaa. Asetelman lisänä on Kesäpesältä tuotuja lumimarjan oksia.
Muuten niin värittömän ja hienostuneen värimaailman rikkoo kuivahtaneiden eukalyptusten ja koivuisen liinavaatekaapin yhdistelmä. Ei liian räväkkää, mutta silti hieman voimakkaampi yhdistelmä. Olen viima aikoina mieltynyt löytämään luonnosta, puutarhasta ja kodista mielenkiintoisia väripareja. Aina ei tarvitse olla sävy sävyyn, eikä edes niitä omia lemppareita. Pitää antaa tilaa myös muille, kokeilla uutta ja poistua omalta mukavuusalueelta, niin voi yllättyä iloisesti.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti