PUOLI VUOTTA PUUTALOSSA.

 

Enkä voisi olla onnellisempi. Vuosi sitten elin epätoivoista aikaa, odottelin työpaikkani yt-neuvottelujen päättymistä ja tietoa saanko jatkaa työssäni vai tulenko irtisanotuksi. Se päätös nimittäin ratkaisisi paljon tulevaisuuttani. Joulun alla päätös tuli ja työni jatkuivat. Siten minulla oli mahdollisuus ostaa asunto. Päästä pois tulehtuneesta parisuhteesta.

Vuosi sitten listasin asioita, joita halusin tulevan kotini olevan. Tiesin etten mitenkään saa kaikkia toiveita samaan asuntoon ahdettua, en minun budjetilla. Mutta ainahan voi toivoa. :)

Listani oli:

- puutalokoti

- huone ja erillinen keittiö

- lautalattiat 

- alkuperäinen keittiö

- erillinen wc ja kylpyhuone

- amme

- korkea huonekorkeus

- leveät ikkunalaudat

- kaakeliuuni, takka tai kamiina

- kuisti pelargoneille

- kuusikulmainen lattialaatta kylpyhuoneessa

Sain huoneen, omalla keittiöllä sekä erillisillä vessalla että kylpyhuoneella puutalossa. Sain valkoisiksi maalatut tammiparkettilattiat, kolme metriä korkeat seinät ja kukkalaudan. Sain 2007 remontoiduin kylpyhuoneen, jossa onnekseni on erittäin neutraalit materiaalit, pientä neliölaattaa olevalla lattialla ja myös 2007 laitetun keittiön. Kaupan päälle sain puistonäkymän. En saanut ammetta, en kaakeliuunia tai muutakaan tulisijaa tai kuistia pelakuille.

Asuntoa etsiessäni kaksi asuntoaluetta oli listani jaetulla kärkisijalla, nyt asun toisessa niistä. Olen täysin rakastunut tähän ympäristöön. Muutin kevään korvalla ja ympärillä heräävä luonto ja vähitellen vihertyvä maisema oli hurmaava betonikortteleiden jälkeen. Kevät ja kesän alku ei koskaan ole tuntunut niin huumaavalta kuin viime toukokuussa.

Kävin taannoin vanhoilla kotinurkilla Kalliossa kiertämässä kirppareilla. Olin liikenteessä sunnuntaina puolilta päivin. Olin täysin unohtanut millaista siellä on, suorastaan kauhistuin niistä humalaisista, jotka notkuivat baarien ovilla tupakalla. Kaduilla maleksi, suorastaan makasi pultsareita örisemässä. Huh. Ei ole ikävä sinne.

Tämä asunto tuntuu kodilta. Vuosien varrella keräämäni tavarat tuntuivat asettuvan tänne ilahduttavan helposti, ne tulivat kotiin. Tänne ne kuuluvatkin, kuten myös minä. Nämä nurkat ovat niin näköiseni. Vaikka tavaraa on läjissä odottelemassa tulevia aikoja ja suunnitelmien toteutumista, huoneissa on kuitenkin kohtia, joissa silmäni lepää. Kohtia, jotka ilahduttavat päivittäin. Puoli vuotta puutalossa, enkä taida enää muunlaisessa kodissa haluta asuakaan.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest