EI-ENÄÄ-NIIN-UUSI-VUOSI, UUSI ELÄMÄ, UUDET KUJEET JA UUSI KOTI.

Tämän vuoden ensimmäisessä postauksessa toivotin paskimman vuoden ikinä taakse jääneeksi, silloin mainitsin että ikävyyksiä seuraa vielä tällekin vuodelle. Kohta tämä vuoden kestänyt ikävien asioiden kasaantuma on toivottavasti historiaa. 

Vuosi sitten näihin aikoihin minulle alkoi vähä vähältä selvitä, että pahimmat epäilyni ja pelkoni olivatkin totisinta totta. Parisuhteeni pohjautui salailulle ja valehtelulle, miehellä oli kokonaan toinen elämä somessa. Yhtäkkiä oli vähän liikaa ihmisiä minun makuuni tässä parisuhteessa.

Samaan aikaan työpaikallani oli puolen vuoden aikana kahdet yt-neuvottelut. Isossa konsernissa pelkästään neuvottelukierrokset vievät vähintään kuusi viikkoa, sen päälle sitten tulosten odottelu ja organisaatiomuutokset, yhteen neuvottelukierrokseen meni helposti kolme kuukautta ja sitten kohta alkoikin uusi kierros. Erittäin stressaavaa, kun oma toimeentulo on vaakalaudalla ja omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat pitkälti työpaikasta ja säännöllistä palkkatulosta kiinni tai ainakin tekevät pahimmassa tapauksessa päätöksen puolestani.

Juuri ennen joulua selvisi, että sain pitää työpaikkani, jos ottaisin työn vastaan konsernin toisesta yrityksestä. Työpaikan fyysinen osoite muuttui, uusi työpiste aiheutti olkapääongelmia ja työnkuva muuttui ja on edelleenkin muutoksessa. Toimenkuva töissä tulee muuttumaan ja jo pahimman parisuhdestressauksen aikaan jouduin opettelemaan paljon uusia asioita vasten tahtoisesti. Nyt uudet tehtävät alkavat vähitellen sujua, mutta tulevaisuus töissä on silti jännittävä.

Jotta tässä ei olisi vielä ollut kaikki, rakas mummoni lähti pappani luokse taivaaseen. Ei kai voi varsinaisesti sanoa, että 98-vuotias kuolee yllättäen, mutta silti lähtö tuli yllätyksenä. Juhannuksena Murunen sairastui äkillisesti ja vietti kolme päivää tiputuksessa ja muutenkin vahvasti lääkittynä. Alkuun kissan selvitymiseksi ei annettu mitään toiveita. Akuutti munuaisten vajaatoiminta. Muruseni kuitenkin taisteli itsensä terveeksi ja kontrollikäynnin jälkeen näytti tilanne huomattavasti paremmalta. Joulun alla jouduin tekemään uuden eläinlääkärikäynnin, kun neiti meni täysin flegmaattiseksi. Onneksi siitäkin selvittiin säikähdyksellä ja lääkityksellä. Murunen on oma ihana, rakastava ja leikkisä itsensä.

Helmikuun puolessa välissä tein jos ei nyt unelma-asunnosta, mutta ainakin tosi kivasta ostotarjouksen ja se muutaman väännön jälkeen se hyväksyttiin. Kaupat saatiin aikaiseksi helmikuun lopulla. Sen jälkeen alkoi piinaava 14 vuorokauden taloyhtiön osakkaiden lunastusoikeus, jota onneksini kukaan ei käyttänyt.

Lunastusoikeuden päättymisen jälkeen olen ahkerasti kerännyt ideoita tulevan kotini sisustuksesta, asunto nimittäin vaatii pintaremontin. Olen fiilistellyt tapetteja, maaleja ja kauniita kuvia. Olen tehnyt suunnitelmia remontista ja sisustuksesta, pyöritellyt eri pohjapiirustusvaihtoehtoja. Samalla kun odottanut, että asunnon vuokralainen muuttaa pois.

Tiistaina oli vihdoin se hetki, kun pääsin katsomaan kolmannen kerran asuntoa, minun asuntoa, minun tulevaa kotia. Pääsin juomaan kuohuvaa omaan kotiin. Muutan vapuksi uuteen oravanpesään, tällä kertaa se on ihka oma {ja niin kuin kuuluu sanoa, pankin}. Blogissa saattaa olla hieman hiljaista, olen remppaamassa tai sitten pakkaamassa. :) 

Kuten ensimmäisen kuvan taulussa sanotaan:

Säilyttäköön uusi vuosi

sen mitä rakastat

{Murunen}

tuokoon se tullessaan

sen mitä kaipaat

{oma koti}

ja vieköön mukanaan

sen mitä taakkana kannat.

{ilkeät ihmiset} 

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest