SYDÄNTYYNY.

Sydäntyyny. Idea tuli reilu viikko ennen ystävänpäivää. Toteutus tapahtui kun Mies häipyi omille teilleen. Sillä ompeleminen tässä asunnossa ei ole niin yksinkertaista miltä se kuulostaa.

Aluksi piirsin mainoslehdykkäiseen kaavan sydämestä. Kangasvarastoni on n. 4-5 muovilaatikollista ja lisäksi ainakin yksi hyllyllinen. Muovilaatikot sijaitsevat kätevässä jemmassa eteisen ja makuhuoneen välisessä, turhassa pienessä käytävässä, josta heti alkuunsa suljin kulun ja kätkin verhon taakse mahtavat säilytystilat. (aiemmassa 32 neliön yksiössä nämä kamat mahtuivat kaappeihin...)

Kätkössä on kolmessa pinossa päällekäin Ikean muovilaatikoissa kenkiä, kirjoja, joulukoristeita ja kankaita. Muun muassa. Siellä lähes tulkoon alimmaisina ovat kankaat, päällä n. kymmenkunta laatikkoa. Piti siis tyhjentää ulos kolosta lähes kaikki laatikot ja lopulta otin ne loputkin, ensimmäisen kerran sitten muuton päätin imuroida tuon tilan kätevästi samalla. Pengoin kangasläjät läpi ja löysin kuin löysinkin hakemaani samettia. (punaiset sametit ovat silti jossain piilossa. ehkä vanhempieni luona?)

Kangas löytyi. Hyvä, sitten tarvitaan ompelulangat, nuppineulat ja muut ompelukonetilpehöörit. Ne sijaitsevat olohuoneessa olevissa kahdessa arkussa. Ehkä siinä vasemman puoleisessa, mutta kun nyt kerran ryhdyin hommaan niin samalla avasin molemmat. Ensin vain piti siirtää arkkujen päältä kaikki neljätoista kesäpesän pelargoniaa, kolme muuta kukkaa, pelargonin alut, kasa kehyksiä ja pieni pöytälipasto. Kannet auki ja ompelutavarat löytyivät juurikin sieltä missä niiden kuvittelinkin olevan.

Hienoa, paitsi että halusin käyttää tekemääni neulatyynyä, joka onkin ikkunakaapissa Pappani tekemässä rasiassa, joten hain sen vielä keittiöön muiden tarvikkeiden luo. Sitten sovittelemaan sydäntä ja neulaamaan kaavaa kankaalle, pientä hienosäätöä ja leikkaan kankaan, kunhan ensin hain kangassakseni olohuoneen kaapista.

Sitten tarvitaan ompelukone. Se on taas vaatekaapissani piilossa. Haen sen makuuhuoneesta ja virittelen keittiön pöydälle. Kolmiaskelsiksakkaan sydämien reunat varmuudeksi, jotta reunat eivät purkaudu ja sitten pääsen ompelemaan sydämen palat toisiinsa. Jätän täyttöreiän, napsin kaarteisiin pieniä viiltoja saksilla, jotta sydän muotoutuu paremmin.

Haen vanua kankaiden kanssa samassa kätkössä olevasta muovilaatikosta. Vanu riittää täyttämään noin kolmanneksen ja minun on luovutettava hetkeksi. Lähden ulkoilemaan ja samalla suuntaan ruokaostoksille ja haen Tarjoustalosta koko- ja hintasuhteeltaan edullisimman tyynyn, josta kotona revin täytteet ulos täyttääkseni sydäntyynyni loppuun.

Iskee nälkä ja pyöräytän ruuan. Samalla kun perunat kiehuvat ja lihapullat paistuvat uunissa, ompelen käsin täyttöaukkoa kiinni. Joudun keskeyttämään ja syömään välillä. Sitten ompeluhommat jatkuvat ja vihdoin voin päätellä langat. Tyyny on valmis. Hommat eivät kuitenkaan ole ohi. Ompelukone takaisin kaappiin, ompelulangat ja muut tilpehöörit arkkuihin ja viimeiseksi kasaan muovilaatikot pinoon verhon taakse piiloon.

Tyyny sängylle, kuva kännykällä ja viesti Miehelle, tietäen, että yksi uusi lisätyyny ei tee häntä todellakaan yhtä(än) onnelliseksi kuin itseni. :) Touhuun meni lähestulkoon koko päivä ja itse ompeluun ehkä vartti. :) Mutta kun oli visio ystävänpäivätervehdyksestä ja tyynystä. Tuota sametinpalaa olen jemmannut noin vuodesta 2000 tai 2001 asti.

Niin ja Miehen vastaus kuvaviestiin oli : "Hieno!" :)

 

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin'