Olemme asuneet kymmenisen kuukautta ilman olohuoneen kattovalaisinta. Itse olisin voinut jatkaa eloa hämärässäkin, mutta Miehen sinnikkään kinuamisen seurauksena kaivoin kätköistäni kauan sitten Kööpenhaminan R.O.O.M.:ista ostamani kangaspäällysteisen riippuvalaisinvirityksen. Se ei kutenkaan ollut pitkäikäinen viritys. Lamppu nimittäin potee jonkinlaista kosketushäiriötä.
Oli hirveä homma etsiä valaisinta, minulla ei ollut mielessä mitään
pakko-saada- tai suuri-haave-valaisinta, koska en ollut ikinä ajatellut
moista tarvitsevani. Monien surffailujen jälkeen olimme jo ostamassa Lisa Johansson-Papen Bulbo-valaisinta. Se on Kodin1:ssä vain nettimyynnissä, joten emme pystyneet käyttämään mojovaa Ykkösasiakasetua siihen ja lähdimme siltä erää kaupasta tyhjin käsin.
Ratkaisu tuli kuitenkin kotiin Kodin Ykkösen kuvaston muodossa, siellä Tristan-valaisin oli tarpeeksi hyvässä alennuksessa. Olimme katsoneet sitä jo myymälässä, mutta halusin mieluummin jonkun kunnon design-lampun. Kun tarpeeksi halvalla sai, niin pitihän se sitten ostaa. :) Nyt kun Tristan on katossa olen yllättynyt kuinka hyvä se on. Koko on oiva huoneeseen nähden, muoto ja väri ovat hyvät.
Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin'
Tosi hieno!
VastaaPoistaOlipa onni, ettette ostaneet sitä normihintaan...:)
Niinpä!
Poista