JAPANI 2011. Tokio.

Sekalainen setti kuvia matkan pääteasemasta, Tokiosta. Sekalainen on kaupunki, on huikeita pilvenpiirtäjiä, on matalaa ja vanhaa taloa, ihan mitä vaan siltä väliltä. Kuten nyt tuo alla olevassa kuvassa oleva hassu palikkatalo pyöreinen ikkunoineen.

Tokiossa {ja muissakin isoissa kaupuingeissa} pärjää englannilla, mutta kun osaa vähän japania, aukeaa kivoja pikkujuttuja. Asakusan Senso-jin temppelin alueella oli rivit paperilyhtyjä, noissa alimmissa lukee Asahi biiru, Asahi-olut eli lyhdyt ovat mainoksia! Aiemmin kuvittelin niissä olleen jotain temppeliin liittyvää tekstiä, nyt selvisi ettei vaan markkinavoimille omistettuja tiloja. :) Ihan parasta huomata osaavansa edes vähän kieltä!

Olen joka kerta Tokiossa ollessani käynyt tässä samassa ramen-paikassa. Hauskaa on se, että ensin ostetaan automaatista liput. Näissä lipareissa lukee hanaolut ja herkullinen raamen. :) Sitten jonotetaan sisälle ja istutaan mutkittelevan tiskin äärelle vieri viereen hörppimään nuudelikeittoa. Rrrrakastan ramenia, en ikinä syö Suomessa nuudeleita, en ole ikinä itse keitellyt niitä, mutta Japanissa syön niitä lähes päivittäin. Nam!

Oli pakko ostaa paikallisesta konbini eli lähikaupasta Shiro kuma eli valkoinen karhu -jäätelö/jäädyke iltapalaksi. Matkaa ennen olin nähnyt tarpeeksi monta houkuttelevaa kuvaa tästä herkusta it will stop raining* -blogista. 

Öinen tai iltainen Tokio, huikeaa neonvalosaastetta, ihmisiä ja kaupunki, joka ei vissiin koskaan nuku.