KISSALIITUTAULU.

Tapahtui läheisellä itsepalvelukirppiksellä:

Mies seisoo lähellä ulko-ovea ja räplää kännykkäänsä. Tulen takahuoneesta, viittoilen: "Tuu kattoo."

Mies seuraa perässä, ihmettelee hieman, että kirppis jatkuukin pitkälle. Pääsemme perähuoneeseen. Minä innokkaasti: "Kato!". Mies vilkaisee käteni osoittamaan suuntaan, mutta suuntaa huomionsa ja katseensa toisaalle. Hän on paikallistanut kulahtaneen moottoripyöräkypärän. Ottaa kypärän käteen ja päivittelee hintaa. Seitsämänkymppiä osumia saaneesta, rikkäisellä visiirillä olevasta potasta on minustakin ryöstöhinta. Päivittelemme hetken asiaa.

Osoitan uudelleen löytöäni ja anelen: "Saanko mä ostaa ton?" Mies ärähtää: "Mitä sä kysyt, kirosana, et saa." "Mut kato kuin hieno ja kato kuinka söpöt kisut siinä on." "Miksi sä ees, kirosana, kysyt lupaa, kun kuitenkin ostat sen. Ota se nyt mukaan ja maksat, et päästään pois täältä." Nappaan liitutaulun kainaloon ja marssin kassalle onnellisena. "No, ei se ainakaan kallis ollut. Laitat sen sitten jonnekin missä se ei oo mun tiellä." "Joo!"

Elämä kreisin kissanaisen kanssa, joka rakastaa keräillä kaikkea ei ole aina helppoa. :) Ei ainakaan miehelle, joka rakastaa tilaa.