PLANTBOTTLE-HEINÄT.

 

Viikko sitten lauantaina osuimme oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Piipahdimme Miehen kanssa keskustassa ja vastaan alkoi tulla ihmisiä, jotka roikottivat mukanaan erilaisia kasveja ruskeissa pussukoissa. Haistoin heti ilmaista jakotavaraa, Mies toppuutteli. Tarpeeksi monta kun tuli vastaan, oli Miehenkin myönnyttävä, kukilla ei voi olla niin kovaa myyntiä missään.

Olimme jo lähdössä kotia kohti, kun Mies bongasi kukkatiskin keskeltä Rautatientoria. Itse en hoksannut, että nämä kasvit voisivat mitenkään liittyä Coca-Colaan. Niin vain liittyivät, kukkien jakamisella promottiin Coca-Colan Plantbottle -pulloa.

"Coca-Cola lanseerasi vuonna 2009 Tanskassa ensimmäiset PlantBottle™ -pullot. Pullo oli maailman ensimmäinen kierrätettävä PET –muovipullo, jonka valmistuksessa oli käytetty sekä kierrätettyä muovia että kasvipohjaista muovia."

Me molemmat otimme kasvit, kun kerran ilmaiseksi sai :),  valittavana oli muratteja, pikkuruisia sypressinnäköisiä puita ja näitä "aasialaisia heiniä". Mies olisi halunnut pikku puun, mutta taipui samaan kuin minäkin, ihan vapaaehtoisesti, vaikka usutinkin häntä valitsemaan oman päänsä mukaan. Tottahan se on, kaksin aina kaunihimpi.

Kunpa heinät tai mitkä oikeasti lienevätkään selviytyisivät. Mitenköhän nämä kestävät talvea?

.....................................

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin'

VÄLKKY.

Jotkut ostamatta jääneet kirppisjutut jäävät joskus vaivaamaan liikaa mieltä. Niin nytki, menin lähikirppikselle katsomaan onko sinne jättämäni kirkas, pieni kermanekka vielä ostettavissa. Olihan se. Kuitenkin se jäi edelleen sinne hyllylle, kun kävelin upean punaisen kynttilälyhdyn kanssa kassan kautta kotiin. :)

Hintalapussa luki "Tuikku, Tamara Aladin". Guuglailin kotona ja Tamara Aladinin suunnitelemaksi lasiesine paljastuikin, mutta nimellä Välkky. Huippunimi! :) Ilmeisesti lyhtyyn kuuluisi myös metallilankainen kynttilänpidike, menee noinkin kun vain pudottaa lämpökynttilän pohjalle. Ihanan punainen kaunotar pääsi muiden värilasien seuraksi olohuoneen kaapin päälle asustelemaan. Herkullisia väriyhdistelmiä.

Niin ja se nekka vaivaa vieläkin vähän. :)

SEIS & SULJETTU.

Lisää löytöjä. Nämä pienet kyltit {?} löytyivät iltakävelyllä yhdestä aarrekätköstäni. Ei mitään järkevää käyttöä, mutta olivat niin hienot. :) Mies ideoi snapsilasitarjottimiksi, kyltille mahtuu kolmisen snapsia. Minä tungin ne sitten baarikaappiin odottelemaan niitä snapseja, vaikka kylttien tekstit vähän ehkä ovat sen suhteen negatiiviset. :)

LÖYTÖKAKTUS.

Tämä kuvissa näkyvä iso kaktus on näitä minun löytöjäni. Tällä kertaa löytöpaikkana oli kotitalon roskakatos. Otin kasvin talteen punasaviruukunhimoissani, mutta enhän sitten raaskinutkaan heittää kukkaa pois. :) Tyypillistä. 

Peikonlehti pääsi uuteen vanhaan Arabian ruukkuun, kun pudotin aikaisemman hyllyltä. Metallimitan sisällä ollut saviruukku ei kestänyt pudotusta vaan hajosi paloiksi. Muutama lehtikin kärsi pudotuksessa vaurioita. Tuohon mustaan ruukkuun pieni peikonlehti käy hyvin, aluslautanen ei vain ole oikeaa kokoa, mutta ei kai sen niin väliä. :)

NEKOTALON UUDET ASUKKAAT.

Nekotaloni sai kolme uutta asukasta, kun isäni kävi Venäjälle ja toi tuliaisia. Itärajan tuolta puolen maneki nekojen seuraan saapui kaksi persialaisilta näyttävää kisulia sekä harmaa orava. Orava paljastuikin vähän paremmaksi asukkaaksi, hän on nimittäin ihan arvossaan oleva Lomonosovin oravaksi. Löytyy leimat ja kaikki. Samanlaista kurrea olen pitänyt jo kertaalleni kädessä eräällä kirppiksellä, silloin jätin sen hyllyyn ja olen harmitellut sitä siitä asti. Nytpä sitten sain vähän lohtua haavoihin tämän pikkukaverin avulla. :)

KISSALIITUTAULU.

Tapahtui läheisellä itsepalvelukirppiksellä:

Mies seisoo lähellä ulko-ovea ja räplää kännykkäänsä. Tulen takahuoneesta, viittoilen: "Tuu kattoo."

Mies seuraa perässä, ihmettelee hieman, että kirppis jatkuukin pitkälle. Pääsemme perähuoneeseen. Minä innokkaasti: "Kato!". Mies vilkaisee käteni osoittamaan suuntaan, mutta suuntaa huomionsa ja katseensa toisaalle. Hän on paikallistanut kulahtaneen moottoripyöräkypärän. Ottaa kypärän käteen ja päivittelee hintaa. Seitsämänkymppiä osumia saaneesta, rikkäisellä visiirillä olevasta potasta on minustakin ryöstöhinta. Päivittelemme hetken asiaa.

Osoitan uudelleen löytöäni ja anelen: "Saanko mä ostaa ton?" Mies ärähtää: "Mitä sä kysyt, kirosana, et saa." "Mut kato kuin hieno ja kato kuinka söpöt kisut siinä on." "Miksi sä ees, kirosana, kysyt lupaa, kun kuitenkin ostat sen. Ota se nyt mukaan ja maksat, et päästään pois täältä." Nappaan liitutaulun kainaloon ja marssin kassalle onnellisena. "No, ei se ainakaan kallis ollut. Laitat sen sitten jonnekin missä se ei oo mun tiellä." "Joo!"

Elämä kreisin kissanaisen kanssa, joka rakastaa keräillä kaikkea ei ole aina helppoa. :) Ei ainakaan miehelle, joka rakastaa tilaa.

HIPPO. HENRI HIPPO.

Voiko viikonloppu alkaa yhtään paremmin, kuin kauppaan mennessä ohimennen vie roskapussin taloyhtiön jätehuoneeseen, jossa odotteleekin iso hippo? Eipä paljoa voi. :) Mies huomasi valtavan säästölipas-hipon ja hihkui jopa ehkä itseäni enemmän löydöstä. Ei menty sitten suoraan kaupaan, vaan vietiin aarre kotiin. Nyt mietinnässä on raaskimmeko myydä säästöhipon {emme} vai pidämmekö sen itsellä {kyllä}. Nyt voi ainakin sanoa, että on virtahepo olohuoneessa! ;)

Ja kyllä äiti, on täysin väärän pankin lipas! Tiedetään. :)

KUKKIA KESÄPESÄLTÄ.

On ihanaa, kun on oma kukkamaa, josta voi poimia kimppuja kotiin. Aivan liian harvoin tulle tosin kerättyä kukkia, jotenkin en raaski. Höpsöä! :)

MINTTUINEN.

Kun kesäpesälle, niin tottahan toki myös kotiin, nimittäin Kodin 1:n alesta koristetyynynpäälliset. Himoitsin jo pitkin kevättä noita mintunvärisiä, ohutraitaisia. En ostanut, pysyin tiukkana, en ostanut, kun en saanut samalla sisätyynyyjä. Sitten tuli ale ja enkä enää pystynyt vastustamaan kiusausta. Enkä silloinkaan saanut niitä sisuksia.

VIIKONLOPPU.

Viime viikonloppu oli huikea, ehkä yksi kesän parhaista. Perjantaina töistä päästyä suuntasimme, minä, Mies ja Murunen kohti kesäpesää. Grillailua ja chillailua. Myöhemmin illalla Murunen laitettiin neljän seinän sisälle nukkumaan ja Miehen kanssa menimme Kumpulan maauimalaan kuutamouinnille. Uiskentelun jälkeen palasimme mökkeilemään ja jäimme yöksi. Lieneeköhän vuoden viimeinen?

Lauantaina kahvittelimme pihalla, teimme kävelylenkin ja vähän puutarhahommia. Illaksi siirryimme takaisin kotipesään ja vielä myöhemmin lähdimme viihteelle Apolloon.

Sunnuntaina suuntasimme Fiskarsiin. Mies on puhunut mopoilureissusta jo vuoden ja nyt olin henkisesti valmis istumaan niin pitkään moottoripyörän takana. :) Kyllä kannatti! Sää oli mitä mainioin ja aluehan on mitä viehättävin. Illalla vielä pystytettiin kotiin leffakatsomo ja ties monennenko kerran piti katsella Sofia Coppolan loistava Lost in Translation. Hyvä viikonloppu.