ONNEA ON...

Alkuvuosi on mennyt raskaissa merkeissä. Vuoden ensimmäisinä kuukausina tuntui, että huonoja uutisia tulee ovista ja ikkunoista. Työn ohessa opiskelu vei ajatukset onneksi muualle, mutta vähensi tuntuvasti vapaa-aikaa ja aikaa rentoutua. Ensi viikolla on kevään viimeiset tunnit. Huh.

Olen koko alkuvuoden miettinyt kopsaavani alankomaalaisten bloggareitten Count Your Blessings -sunnuntaipostausidean {esim. Zilverblauw-blogissa}. Muistutukseksi itselle hyvistä, onnellisuutta tuovista asioista. Jos yrittäisin edes kerran kuukaudessa saada aikaan erityisen onnea on -bloggauksen kuvilla, jos joka sunnuntaina ei esikuvien mukaan onnistu. :)

Kestoilonaiheet: Kissimissi, tuo aina hyväntuulinen kullanmuru, jolle ei voi edes harmistua lauantaiaamuna ennen aamukuutta, kun kaveri tulee tyynylle kehräämään. Siirtolapuutarhapalstani, vieläkin nipistelen itseäni, jotta uskoisin, että paikka on oikeasti minun. Yksi salainen unelmani toteutuu tässä kesäpesässä. Mökillä olen aina onnellinen, surut ja murheet päätän jättää tästäkin edes päin portin ulkopuolelle.

Perjantai-iltaan kuuluu pari lasillista viiniä ja jotain pientä suolaista herkkua. Nyt olen intoutunutleipomaan täytettyjä sarvia. Nam! Olen antanut hiusteni kasvaa, taitaa olla kolmas kerta elämässä kun hiukseni ovat näin pitkät! Sekin hämmästyttää minua useasti peiliin katsoessa, juurihan hiukseni olivat lyhyet!

Eilen pääsin jakamaan ystäväni tärkeän päivän, avioliittoon astumisen. Huippuhauskat kemut jatkuivat myöhään, olin kotona vasta aamukuudelta. Onnea ihanat A & J! Tänään bongasin kesäpesällä ihanaisesta verivaahterastani vähän auenneet silmut, puu on selviytynyt talvesta! Tosin vaahtera numero 4 ei selviytynyt edes kesään...