Pääsiäinen antoi tilaisuuden puunata parveketta talven jäljiltä siistimmäksi. Vanhempien luota tuodut oksat saivat häädön ulos, kun alkoi lehtiä pukata ja samaan aikaan silmiä kutitella {siitepölyallergikko asuu täällä}. Oksista on paljastunut tähän mennessä koivua, pajua ja haapaa.
Vaahteran talvivaatteet saivat lähdön kellariin ja nyt odotan onko pieni puuni selvinnyt talvesta. Suurta toivoa en elättele, sillä myyjä sanoi talvehtimisen riippuvan paljon talven laadusta lasittamattomalla parvekkeella. Viime talvihan oli, noh, ankara ainakin tällä lajille.
Kipaisin myös rautakaupassa ostamassa verkkoa, jolla saan parvekekaiteen suurimmat, kissan mentävät, aukot tukittua. Neljäs kerros, vikkelä Kissa ja takapihan puut ja pensaat lintuineen eivät ole hyvä yhdistelmä. Nyt enää joutuu vahtimaan ettei Kissa hyppää kaiteen päälle, sen se on kerran kerinnyt tehdä, vain kun käänsin selkäni hetkeksi. Oli sydänkohtaus lähellä... Opin läksyni, Kissa ei jää yksin parvekkeelle.
Joulukuusen tai minun tapauksessa huonekuusen koristeista tuli sujuvasti pääsiäiskoristeet. Sopivat väriensä puolesta paremminkin kevääseen kuin jouluun. Mitä sitä suotta pitämään näitä kauniita tipuja laatikossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti