Isäni kotitalo myytiin ja sisarukset kävivät siivoamassa talon nurkkia ja jakoivat joitakin tavaroita keskenään. Ennen jakoa esitin vienon toiveen, jos vain ullakon komerosta vielä löytyy ja verissä päin ei tarvitse tapella, niin toivoisin mummolasta vanhan fortuna-pelin itselleni. Muistan sitä pelanneeni lapsena ja olen myöhemmin muistellut sitä, vuosi sitten olin jo ostamassa kirppikseltä vastaavanlaista.
Oi, mitä onnea! Sain kuin sainkin fortunan itselleni. Alkuperäisiä kuulia ei ollut kuin muutama jäljellä ja keppejä ei löytynyt. Kuulia oli kuitenkin pussillinen paria eri kokoa ja isä kätevänä veisti uuden kepin. Fortunassa on käytön jälkiä ja ajan patinaa, kuten kuuluukin. Pelin taakse isäni ja hänen kaksi veljeään ovet kirjoittaneet nimensä ja etupuolen numerot on joku kirjoittanut tussilla uudestaan.
Fortuna sai paikan kirjahyllyn päältä kastin vierestä. Kastin päällä sekä sivulla nojaileva sukkula {näkyvät ensimmäisessä kuvassa} on myös pelin kanssa samasta paikasta kotoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti