SCANDIA.

Juuri ja juuri ehdin tänään napsaista muutaman kuvan ennen pimeän saapumista. Tässä muutamia kirppislöytöjä. Iso tarjoilulusikka löytyi helsinkiläisen kirpparin ikkunasta. Kävin katsomassa sitä ainakin kolmesti ja koska se aina vaan nökötti siellä, oli se pakko käydä ostamassa, kun hintakaan ei niin pahasti kirpaissut.

Pienet leikkelehaarukat löytyivät muutama viikko sitten käydessäni vanhempieni luona. Samalla visiteerasin paikallisessa osto- ja myyntiliikkeessä, josta en voinut lähteä ilman noita söpöjä pikkuhaarukoita. Jouduin jättämään käteisen puutteen takia sinne kolme pientä lusikkaa. Hmm.

Aterinten nimi on Scandia ja ne on suunnitellut Kaj Franck 50-luvun alussa. Lusikka on leimattu Sorsakoski-tekstillä, haarukat taas Hackman. Haarukat lienevät uudempaa tuotantoa. Tämä ruokavälinesarja on tuttu lapsuudestani. Vanhemmillani on sarjan haarukoita ja veitsiä, jotka ovat vissiin alkuruokavälineistöä, koska ovat normaalia pienemmän kokoiset. Ihan parhaat lettujen syöntiin!

PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 20.

Lisää peltirasioita, kun iltaisin ei enää saa mitään kuvattua pimeyden ennätettyä ja viime viikonloppukin meni ohi yhdessä suhauksessa.

Tämä söpöläinen on tarttunut matkaani Frankfurtin messukeskuksesta muutaman vuoden takaisilta Heimtextil-messuilta. Rasia oli esillä messujen "matkamuisto"myymälässä lasivitriinissä. Ihastelin sitä ystävälleni ja ihmettelin hintaa. Ystäväni reippaana tyttönä kysyi sitä henkilökunnalta, enkä voinut sitten kuin ostaa purkin mukaani. Hintaa oli n. 2-3 euroa. On se kyllä niin suloinen! :) Se sisältää kaikenlaista pientä rompetta, kuten parittomia rihkamakorviksia.

{koko: leveys 9 cm x korkeus 4 cm x syvyys 9 cm}

PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 19.

Tämä pieni peltipurkki on liittynyt kokoelmaani n. kuutisen vuotta sitten. Olen ostanut sen Turun Akateemisesta Kirjakaupasta. Purkkeja oli silloin myynnissä samanlaisia, vain erilaisilla kissoilla maalattuina. Ajatus oli kerätä ne kaikki, mutta eipä sitten tullut ostettua lisää näitä. Pohja kertoo kissan nimen olevan Stanley. Nykyisin rasia kätkee sisäänsä nuppineulani.

{koko: leveys 9 cm x korkeus 4 cm x syvyys 9 cm}

PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 18.

Vaihteeksi peltipurkki esittely. Kaikkia ei ole vielä esitelty, kaikkia ei ole vielä edes kuvattu. Koko esittelykierros vain unohtui toviksi.

Tämä peltinen kissapenaali on päätynyt minulle vuonna 1995-96. Olen silloin opiskellut vuoden kuvataiteita ja kurssin kanssa tulimme käymään Helsingissä. Kävimme tietenkin Ateneumissa pyörähtämässä, mutta aikaa jäi vähän kierrellä kaupungillakin. Kurssikaverini kanssa päädyimme Kiseleffin basaariin, josta kissapenaalin ostin. Ostimme ystäväni kanssa molemmat penaalit, tosin erilaisilla kissoilla.

{koko: leveys 19 cm x korkeus 3 cm x syvyys 9 cm}

Siitä lähtien se on säilönyt minun hiileni, lyijykyniä, erinäisiä vahaliituja ja vesivärinappeja. Harmillisesti välineiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Ja jos totta puhutaan niin käyttö on jäänyt ihan kokonaan.

LEIMAILUA JAPANILAISEEN TAPAAN.

Kuten sanottua japanilaiset ovat "vähän" leimailukansaa. Liittyy varmasti jotenkin kirjoitusjärjestelmään eli kolmiin erilaisiin merkkeihin. Ne on helpompi leimata kuin kirjoittaa. Kaupoissa näkyi telineitä, joissa on satoja pieniä, n. 0,5-1 cmm halkaisijalla olevia leimasimia. Luulen niiden olevan signeerauksia varten. Askartelutarpeitakin löytyy vaikka millä mitalla, puhumattakaan valmiista leimoista.

Japanissa leimailua on vaikeaa välttää missään. Olin ostanut matkaa varten Japan Rail Passiin oikeuttavan voucherin jo Suomesta {se pitää ostaa Japanin ulkopuolelta} ja mennessäni vaihtamaan sitä junailuun oikeuttavaan passiin sain ensi tuntuman leimailujärjestelmään. Passiin lykättiin kolme erikokoista päivämäärä leimaa {näistä kaksi suurinta näkyy kuvassa, Japanissa eletään vuotta 21}. Lisäksi myöntäjä napautti omansa. Vasemmalla näkyvät eriväriset suorakaiteenmalliset leimat sain joka kerta kun varasin itselleni {ilmaisen}istumapaikan junasta.

Jokaisella nähtävyydellä on oma leimansa. Alla on Nagoyan linnan leima. Itseasiassa yksi kolmesta. Japanilaisilla on kirjoja, joihin leimoja voi kerätä!

Tässä alla Nagoyan linnan toinen leima ja oikealla puolella näkyy pääsylippu, joka on leimattu sisäänkäynnin yhteydessä. Kolmatta leimaa en jaksanut etsiä tukahduttavassa kuumuudessa ja ihan siksikin, että leimat ovat aika suurikokoisia, alla oleva on 8 x 8 cm ja siten täyttivät liian nopeasti pienen muistikirjani sivut. Ensi kerralla oma kirja leimoilla ja toinen muistiinpanoille! :)

Tämä on taas Nikkon Japan Rail -aseman leima. Kyllä, Japanissa on Japan Rail -rautatiet ja paljon yksityisiä rautateitä ja kyllä, niillä on omat leimat. Olen pidellyt käsissäni JRn julkaisemaa kirjaa, jossa on kaikki JR-rautatiet ja tilaa leimoille. Vihkoseen voi kirjata kaikki kulkemansa reitit!

Seuraavassa kuvassa olevat kaksi leimaa ovat Tokion Kiddyland-lelukaupasta. Kuusikerroksisen lelutavaratalon jokaisella kerroksella on oma leimansa. Ne voi kerätä yhteen paperiin ja sitten kai voi voittaa tai jotain. Näin ihmisiä keräämässä A4seen näitä kerrosleimoja. Pitihän sitä nyt sitten Hello Kitty -kerroksesta leima saada. :)

Viimeisenä on pieni, pyöreä kissaleima Nagoyan metroasemalta. Luulen sen mainostavan jotain Disneyn animaatiota?

LEIMAILEMISIIN!

Näistä leimailuista innostuneena piti tuoda lisää tarvikkeita seuraavia askarteluja varten. {ja mitä Japanista ei löydy, sitä ei tarvita paitsi deodoranttia! :)} Suomesta en ole mistään leimoiksi sopivaa ainesta löytänyt, mutta Japanissa tarjontaa oli runsaasti, suorastaan hyllytolkulla. Japanilaiset taitavat tosin muutenkin olla "vähän" leimailukansaa. Leimamateriaali on kuin pyyhekumi, mutta vain isompana. Helpompaa kaivertaa kuin linolevy. Jos siis olisi kärsivällisyyttä ja taitoa. :)

Valikoiman laajuuden edessä ja kielitaidottomana olin ymmälläni leimahyllyn edessä, mutta nappasin Tokion Loftista kaksi erilaista n. 10 x 15 cm kokoista levyä. Toinen on vaaleanpunainen, ihan kai vain ulkonäkösyystä. Kotona huomasin sen olevan Kiinassa valmistettua ja toinen japanilaista. Pienemmät, ympyrän- ja neliönmalliset ostin Nagoyasta. Craftworld-nimisestä kaupasta, joka sijaitsee Melsa- ja Skyle-tavaratalojen kuudennessa kerroksessa. Olin lukenut vinkin lentoemojen kaukoidän shoppailu -oppaasta, mutta päädyin paikalle vahingossa. :) Sinne ei muuten kannata mennä korutarvikkeiden takia, niitäkin löytyy, mutta on parempiakin paikkoja.

Noita kaivertimia minulla oli jo ennestään kaksi. Tilasin ne Etsyn kautta Japanista ja nyt sattumalta löysin niitä lisää. Menin vinkin perässä Harajukun Daisoon, jonka erinomaisuutta en viime vuoden reissulla tajunnut. Daiso on yksi japanilaisista 100 jenin kauppaketjuista. Kaikki kaupassa on siis 100 jeniä, viime kesän kurssin mukaan se on n. 0,80 euroa. Eli aika edullista. Daisosta sitten ostin kaivertimia ja mukaan lähti kaksi kahden settiä. Yhteensä siis alle kaksi euroa!

Nyt vaan enää pitäisi alkaa kaivertamaan, mutta on tyhjän arkin tai leimasinmateriaalin kammo. Ei uskalla. Haluaisin tehdä tuosta pienestä pyöreästä oman signeerausleimasimen. Olen tehnyt jo aikaisemmin siihen luonnoksiakin, mutta en vain uskalla tarttua veitseen ja antaa palaa. Jos menee pieleen, niin sitten pitää tehdä uusi matka Japaniin materiaalin ostoa varten. Ei hullumpaa! :)

KASTI-JÄRJESTYS.

Muutaman viikon takainen kirppislöytö on nyt ikuistettu ja sittemmin saanut uuden sijainninkin. Löysin vanhan kirjapainon kasti-laatikon. Itseasiassa puolikkaan, joku on kätevästi sahannut laatikon. :) Olin pitkään katsellut kyseistä esinettä ja nyt ilokseni se tuli vastaan kohtuuhinnalla. {7 €} Kiva, kiva!

Sijainti kirjakaapin päällä ei olisi lainkaan hassumpi, mutta sitten pitäisi löytää nyt päällä oleville tauluille uudet paikat ja kun en ole varma sängyn paikasta ja siten muidenkaan huonekalujen, en halua naputella tauluja seinälle, vielä. Kasti löysi paikan korkeamman hyllykön päältä ja on saanut koloihin jo kaksi pientä kissaa.

{joku linssilude halusi myös kuvaan kastin kanssa...}

TEIPPAILUT JATKUVAT...

Nyt lisäyksiä mood board -seinälle. Japanista ostosten mukana saatu pikkuinen paperipussi ja liito-oravakortti, myös Japanista. M-kirjaimen teipit olivat ensin pitämässä paperipussia seinässä, mutta muutaman kerran pussin pudotessa luovutin ja vaihdoin järeämmät teipit.

LAUMA LAAJENEE.

Piparimuotilauma on kesän jäljiltä kasvanut parilla. Ensin löytyi Ikeasta metsäneläinmuottisarja, joka sisälsi oravan ja sitten Japanista saapui kissa. Kissan ostin Tokiosta, Asakusa-kaupunginosassa sijaitsevan Kappabashi Dori -kadun varrella olleesta liikkeestä. Kappabashi Dori on kauppakatu, jolta löytyy mitä vain mikä liittyy ravintolaan alkaen paperilyhdyistä, astioista ja päätyen ruoka-annosten vahamalleihin.

ORAVAKE.

Äidin tuliaisia Pärnusta. Aivan ihana pussi. Vielä on pussi kiinni ja namut maistamatta, kun pitää ihastella pakkausta. Ei varmasti enää pitkään...

PYÖREÄT JA PUNAISET.

Olenko joskus maininnut, että pidän punaisesta väristä ja pyöreistä muodoista?


Ehkä.

Nämä kaksi pyöreää ja punaista tulivat vastaan eräänä lauantaina kahdella eri kirpputorilla molemmat hintaan a´0,80 euroa.



Kiva kiva, pienestä sitä pieni ihminen ilahtuu.

TEIPPAILUA.

Olen taas vähän teippaillut... Intouduin pyyhkimään pölyjä, josta seurasi kuiva-aineiden lasipurkkien nostelua pöydälle ja hoksaus, että Masking Tapella saisin söpöt nimilaput purkkeihin. Sitä kun voi sekoittaa vehnäjauhot hiivaleipäjauhoon, vaikka miten muka muistaisi purkkien sijainnit tai erottaisi muka jauhojen koostumuksen. Ja pöh. Teipit on helppo irroitaa pesua varten ja muutenkin, jos niihin kyllästyy toisin kuin jotkut tarralaput.

Samalla kun pyyhin hyllyt, pyyhin myös purkeista pölyt ja lisäsin sisällön kertovan teipinpalasen. Makaroni- ja pastapurkkeihin laitoin vain valmistusajat, jotka tähän asti ovat sijainneet purkissa alkuperäispakkauksesta repäistynä. Teipiksi valikoitui vaaleanpunainen tikkauksilla.