Oma pieni parveke on todellista luksusta! Miten olenkaan tullut toimeen näin pitkään ilman? Olen jokaisena uudessa kodissa asumani viikonloppuaamun avannut kahvittelulla parvekkeella. Tänä viikonloppuna seurani on ollut Kissani. Ostin sille valjaat ja totuttelemme hiljakseen ulkoelämään. Parvekkeella on pienen kissan mentäviä aukkoja ja pelkään kattisen luikahtavan pudotukseen.
Parveke ei ole varsinaisesti kauneudella pilattu. Löytyy sekä valkoista betoniseinää, että harmahtavaa levyä, lisänä on kylmän punaista metallikaidetta ja ristikkoa ja ruskea varauloskäyntiovi naapuriparvekkeelle. Lattia on harmahtavaa betonia. Päätin heti vuokrasopimuksen allekirjoitettuani, että parvekkeesta tulee oma pieni japanilaistyyppinen zen -{ruukku}puutarha. :) Tietenkin. Tosin japanilaisen zen -puutarhan voi tässä tapauksessa käsittää hyvin laajasti ja löyhästi...
Ensimmäisen asunnossa nukutun yön jälkeen lähdin ostoksille, sisustamaan parvekettani. Hain ensin pyöräni vanhan kodin varastosta, sitten poljin auringossa kohti Käpylää ja Puutarhakeskus
Sofienlehtoa. Sieltä löytyikin pitkään haaveilemani japanilainen verivaahtera {Acer palm. 'Atropurpureum'}. Ruukun sille olin jo ostanut lähes kuukauden etukäteen. Laitoin puun pyöräntarakalle ja lähdin taluttaen kohti kotia, onnellisena ostoksestani.
Ruukku on ostettu Bauhausista ja pitäisi olla talvenkestävää sorttia. Ruukku imitoi harmaata betonia ja oli tarpeeksi lähellä mielikuvaani kelpuuttaakseni parvekkeelleni. Ruukun pohjalle kumosin käpyjä, väliin kuitukangasta {kertakäyttölakanaa} ja sitten multaa. Kävyt ovat vanhempieni pihapiiristään keräämiä ja korvaavat leca-soran salaojituksena yms. Mullan päälle kumosin koristekiviä, mutta kummipoikani käynnin jälkeen {puutarhurin poika vähän puutarhuroi...} hyvän syyn noukkia kivet pois ja laittaa väliin kuitukangasta jotteivät multa ja valkoiset kivet sekoitu keskenään kasteltaessa.
Kuvissa näkyy vaahteran lehtien eri väritykset, lehdet ovat tosiaan pienessä puussa erisävyisiä , vihreästä purppuran kautta punaiseen. Syksyllä ennen lehtien pudottamista lehtien pitäisi muuttua hehkuvan puna-oransseiksi. Voi kuinka odotankaan jo syksyä ja puun ruskaa! Tosin talvi ja vaahteran yli säilyminen on epävarmaa. Myyjä ei luvannut sen talvehtivan, mutta antoi vinkkejä miten se vois onnistua. Paljon vaikuttaa myös itse talvi, onko leutoa vai paukkupakkasia.
Kuukausi ennen muuttoa ostin edelliseen asuntoon sisälle lemppari viherkasvejani kaksi kappaletta. Lankaköynnöksiä minulla on ollut aiemminkin, mutta aina olen saanut ne kuolemaan ennen tai myöhemmin. Nyt päätin sinnikkäästi pitää kasvit hengissä muuttoon asti ja sijoittaa köynnökset parvekkeelle. Ostin etukäteen Ruskolta
Loviisan Aitasta {aivan hurmaava paikka, muuten}kaksi metallilankaista parvekelaatikkoa. Isäni spreijasi ne mustiksi, kun en kelpuuttanut vaalean harmaita laatikkoja kotiini.
Viikko sitten ostin Helsingin kauppatorilta kaksi kuukausimansikan taimea. Olen saanut jo muutamat marjat satoa. Oi, kuinka ihanan makeita, metsämansikkaisia ne ovatkaan. Tänä viikonloppuna ostin muutamat yrtit parvekkeelle kasvamaan, mutta ne ovat liian surkeannäköisiä vielä esiteltäviksi. :)
Pitihän parvekkeelle saada myös yksi kukkiva kasvi. Pitkäaikainen suosikkini löytyi Hakaniemen torilta. Samaan aikaan kojulla oli kanssani mies, joka halusi ostaa Belliksiä l. Kaunokaisia enemmän ja kovasti tinkasi hintaa myyjältä. Sieppasin tämän yhden Belliksen itselleni ennen kuin mies ehti rohmuta kaikki. :)
Huopa oli loistava materiaali valinta, se ei purkaudu, eikä tarvinnut miettiä vuoritusta tms. Merkkasin vain selän keskikohdan ja taitoin molemmilta puolilta taskut kirjankansia varten siten, että suljetun kirjan leveydeksi jäisi n. 13 cm. Kiinnitin nuppineulat ja mietin tovin langan väriä. Päädyin punaiseen, koska ajatus oli jo mielessä kansiin kiinnitettävästä kirjanmerkistä.
