Jee, ensi viikolla muutetaan! Blogi ei muuta minnekään, mutta fyysinen Oravanpesä muuttaa muutaman sata metriä. Olen innoissani, asuttuani näissä ahtaissa neliöissä lähes viisi vuotta, on ihanaa saada lisätilaa. Neliöitä on melkein puolet enemmän ja asunnossa on tuhlailevan iso , kunnollinen kylpyhuone nykyisen postimerkin (n. 1 m2) ja käsisuihkun sijaan.
Keittiökin on uudessa asunnossa oma nurkkauksensa ikkunalla ja jääkaappi-pakastin-yhdistelmällä. Eikä tällainen jääkaappi ja kapea hella yhdistettynä tiskialtaaseen huoneen yhdellä seinustalla. Keittiöön mahtuu pieni pöytäni, niin ainakin luulen mittailleeni silmämääräisesti. Säilytystilaa on runsaasti keittiössäkin.
Keittiökin on uudessa asunnossa oma nurkkauksensa ikkunalla ja jääkaappi-pakastin-yhdistelmällä. Eikä tällainen jääkaappi ja kapea hella yhdistettynä tiskialtaaseen huoneen yhdellä seinustalla. Keittiöön mahtuu pieni pöytäni, niin ainakin luulen mittailleeni silmämääräisesti. Säilytystilaa on runsaasti keittiössäkin.
Kaiken huipuksi asuntoon kuuluu parveke! Mitä ylellisyyttä. Näen jo itseni nauttimassa aamukahvia ulkosalla, ainakin viikonloppuisin vaikka villasukat ja viltti päällä! Haluan parvekkeelle ehdottomasti japanilaisen verivaahteran, ehkä mansikoita ja yrttejä ja ja ja... Voi on niin ihanaa miettiä uutta asuntoa ja sisustusta. Sitä paitsi rakastan pakkaamista ja vielä enemmän rakastan tavaroiden purkamista ja järjestämistä kaappeihin. Ja kaappejakin uudesta asunnosta löytyy, nykyisessä on yksi kaappi vaatteille ja kolme ns. keittiön kaappia. Niin ja lisäksi sellainen kylmäkaappi ulkoseinällä.
{Tänä aamuna varhain vastapäisen talon seinään muodostui hetkeksi tällaiset kuviot}
Tästä nykyisestä tulen ikävöimään ikkunasta avautuvaa näkymää. Asun ylimmässä kerroksessa, näen taivasta ja talojen kattoja. Vastapäätä on ihanan aurinkoisen keltainen talo, mutta ei lainkaan ikkunoita. Kauempana on kattohuoneistoja parvekkeilla, joillaisesta on mukava haaveilla. On niin kauniin vaaleanpunainen talokin!
Toinen asia mitä tulee ikävä on, että tämä asunto itsessään ratkaisi cd-levyjen säilytysongelman. Se oli se edellä mainittu kylmäkaappi! Haluaisin cd:t helposti otettaviksi ja katsottaviksi, en laatikkoihin ja kaappiin, vaan esille, mutta ovien taakse. Minulla ei ole ovellista kaappia, siis lasiovellista kaappia, sellaista vanhaa ja kauniisti kulunutta. Sellainen voisi olla ratkaisu... Ehkä?
{Komeron ihana lukko-vedin-yhdistelmä}
Mitä ei tule tästä asunnosta ikävä on muutamien inhottavien naapurien ja heidän tuttaviensa , talossa liikkuneiden varkaiden ja ilkivaltaa tehneiden {näitä on ollut valitettavan paljon ja usein!} lisäksi sähköjohtohässäkät. Asunnossa on kaksi pistorasiaa, vastakkaisissa nurkissa. Toinen on hellan takana, hellaan toinen pistoke ja toinen jatkojohtoon, jossa on jatkojohto. Toisessa nurkassa jatkojohtoja on vielä runsaammin. On valaisimia, tietokonetta, tulostinta, skanneria, radio ja cd-soitin, leivänpaahdin ja kahvinkeitin. Välillä pitää kuivata hiuksia, ladata puhelinta, kameran ja mp3-soittimen akkuja. Ei mikään silmänilo.
{Tällaisia hässäköitä on lattialla useampia...}
Ei tule ikävä jokaisen suihkukerran jälkeen tehtävää lattian kuivaustoimenpidettä eteisen lattialta. Tosin vuosien saatossa olen oppinut suihkuttelemaan mahdollisimman vähävetisesti. En ole koskaan ollut mikään tuhlailija tai muutenkaan mahdottoman leveälle suihkija, kuten jotkut ovat. Ikävä tulee pesutupaa, nyt olen pakotettu hankkimaan oman pyykinpesukoneen ja kuivattamaan vaatteet omissa tiloissa. Se ärsyttää. Ruma teline ja kostea ilmasto, pakko kestää kun muuten elinolot paranevat!
{Tänä aamuna varhain vastapäisen talon seinään muodostui hetkeksi tällaiset kuviot}Tästä nykyisestä tulen ikävöimään ikkunasta avautuvaa näkymää. Asun ylimmässä kerroksessa, näen taivasta ja talojen kattoja. Vastapäätä on ihanan aurinkoisen keltainen talo, mutta ei lainkaan ikkunoita. Kauempana on kattohuoneistoja parvekkeilla, joillaisesta on mukava haaveilla. On niin kauniin vaaleanpunainen talokin!
Toinen asia mitä tulee ikävä on, että tämä asunto itsessään ratkaisi cd-levyjen säilytysongelman. Se oli se edellä mainittu kylmäkaappi! Haluaisin cd:t helposti otettaviksi ja katsottaviksi, en laatikkoihin ja kaappiin, vaan esille, mutta ovien taakse. Minulla ei ole ovellista kaappia, siis lasiovellista kaappia, sellaista vanhaa ja kauniisti kulunutta. Sellainen voisi olla ratkaisu... Ehkä?
{Komeron ihana lukko-vedin-yhdistelmä}Mitä ei tule tästä asunnosta ikävä on muutamien inhottavien naapurien ja heidän tuttaviensa , talossa liikkuneiden varkaiden ja ilkivaltaa tehneiden {näitä on ollut valitettavan paljon ja usein!} lisäksi sähköjohtohässäkät. Asunnossa on kaksi pistorasiaa, vastakkaisissa nurkissa. Toinen on hellan takana, hellaan toinen pistoke ja toinen jatkojohtoon, jossa on jatkojohto. Toisessa nurkassa jatkojohtoja on vielä runsaammin. On valaisimia, tietokonetta, tulostinta, skanneria, radio ja cd-soitin, leivänpaahdin ja kahvinkeitin. Välillä pitää kuivata hiuksia, ladata puhelinta, kameran ja mp3-soittimen akkuja. Ei mikään silmänilo.
{Tällaisia hässäköitä on lattialla useampia...}Ei tule ikävä jokaisen suihkukerran jälkeen tehtävää lattian kuivaustoimenpidettä eteisen lattialta. Tosin vuosien saatossa olen oppinut suihkuttelemaan mahdollisimman vähävetisesti. En ole koskaan ollut mikään tuhlailija tai muutenkaan mahdottoman leveälle suihkija, kuten jotkut ovat. Ikävä tulee pesutupaa, nyt olen pakotettu hankkimaan oman pyykinpesukoneen ja kuivattamaan vaatteet omissa tiloissa. Se ärsyttää. Ruma teline ja kostea ilmasto, pakko kestää kun muuten elinolot paranevat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti