VIISI TEEMAA.

Arabian ja/tai Iittalan Teema -mukien määrä tässä huushollissa sen kuin kasvaa. Ryhmäkuvaan keräsin viisi kesän ja syksyn aikana löytynyttä uutuutta, mutta tarkastellessani mukikirjanpitoa huomasin jättäneeni yhden vanhemman mukin pois kuvasta. Pitää korjata tilanne seuraavalla kerralla. Siihen ei liene menevän pitkään, sillä tämän kuvan oton jälkeen on löytynyt jo kolme uutta kuppia.

Näistä vanhin löytö on sinisellä tasolla oleva lintuaiheinen muki. Siinä on pohjassa Arabian leima ja teksti "Green Office". Mukin kyljessä lukee "Indesil" eli selkeä mainosmuki. Muki löytyi Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta ja hintaa sille jäi opiskelija-alennuksen jälkeen 9,60.

Melkein heti perään löytyi Iittalan Teema Duo -muki harmaana. Olen ostanut aikoinaan uutena sinisen version mukista. Se oli silloin Suomi 100 vuotta -juhlavuoden muki. Harmaa versio löytyi Leppävaaran Fidasta ja se maksoi 6,40.

Seuraavana löytyi edessä vasemmalla oleva kasviaiheinen muki. Se on Heini Riitahuhdan suunnittelema Arabia Virma-muki. Se on sesonkimuki vuodelta 2007. Samaan aikaan on ollut myynnissä samaan Verso-sarjaan kuuluva sininen Lemmikki, kelta-oranssi Vanamo ja vihreä Karpalo. Mukin ostin Kierrätyskeskuksen Redin myymälästä hinnalla 12,80.

Limenvihreää Arabia Royal Canin -mukia en pystynyt Turussa, Tuureporin Kirppiksellä vastustamaan, vaikka samanlainen muki jo löytyy kotoa. Muki nimittäin maksoi vain kaksi euroa! Muki löytyi samalla kertaa, kun löysin kaksi jo aiemmin esiteltyä Kupittaan Savi -astiaa.

Keskellä on näistä viimeisin ostos. Se löytyi Kierrätyskeskuksen Kaisaniemen myymälästä joulutavaroiden joukosta. Muki on jouluteemainen, nimeltään Himmeli, sen suunnittelija on Pietari Posti. Mukia löytyy sekä harmaana, kuten kuvassa, että valkopohjaisena.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KUPITTAAN SAVI -KOKOELMA KASVAA.

Minulle on vaivihkaa muodostunut pieni Kupittaan Savi -kokoelma. Jotenkin keramiikkaesineiden hieman kotikutoiset muodot, näkyvä kädenjälki ja epätäydellisyydet kiehtoo. Esineet ovat yksilöitä toisin kuin halvalla Kiinassa tai Thaimaassa valmistetut nykyastiat. Olen poiminut mukaani erityisesti punaisia ja vihertävän turkooseja yksilöitä ja kuten kuvasta näkyy, myös pari mustaa. Punaiset esittelen joskus myöhemmin.

Tässä kokoelmassa on sekä uusia että vanhoja aarrelöytöjä sekä yksi eri brändiä oleva esine. Arvaatko tai tiedätkö mikä?

Kuvan keskellä oleva kaksikorvainen maljakko tai ruukku on Arabian ARA-tuotantoa. Löysin sen Fidan Mylläkkäpäiviltä, jolloin myymälässsä oli kaikki puoleen hintaan. Kävin Puhoksen Fidassa ja bongasin heti astiahyllyllä turkoosin esineen. Tutkin sen nopeasti ja laitoin hellästi ostoskoriin. Vasta kotona mökillä tutkin sitä tarkemmin ja löysin pohjasta Arabian leiman. Olin siihen asti kuvitellut sen olevan Kupittaan Saven tuotantoa. Muoto ja lasite näyttää niin Kupittaalta!

Pitkäkaulainen ja pieni, kaksikorvainen maljakko ovat vanhempia löytöjä ja olen esitellyt ne jo aiemmin. Vasemmalla puoliksi kuvassa oleva maljakko on onnekas löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, sekin vähän vanhempi aarre. 

Keskellä oleva kiiltävälasitteinen pullea pullo on sitä vastoin uudempi löytö. Ostin sen Turusta, Tuureporin Kirpputorilta nejällä eurolla. Samalla käynnillä, samasta pöydästä löytyi myös turkoosi aaltomainen kulho. Se kustansi kahdeksan euroa.

Musta maljakko löytyi toisella Turun reissulla tosin Kaarinasta, Kaarinan Trendi Kirppikseltä. Maljakko maksoi euron. Halpaa hintaa selittää kolhut maljakon sisällä ja ulkopinnalla. Kolhut eivät kuitenkaan haittaa käyttöä, ei edes tuoreiden kukkien ja veden kanssa.

Musta kulho löytyi Itäkeskuksen SPR Kontista. Sitä ei ollut onnekkaasti tunnistettu Kupittaan Saven tuotannoksi ja hinta oli mielestäni edullinen, vain 3,50 euroa. En olisi itsekään sitä hoksannut Kupittaan tuotteeksi ellen olisi muutamia viikkoja aiemmin ostanut turkoosia versiota, jonka hintalapussa luki sen olevan Kupittaan Saven astia ja Google Lens varmisti vielä asian.

Olisiko näistä joku löytänyt tiensä sinunkin mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUNAISET PALLOVALOT.

Onnekas sattuma muutama viikko sitten: löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta paketillisen käyttämättömiä, punaisia valosarjaan tarkoitettuja palloja. Muistan kun kymmenisen vuotta sitten ilmiöksi ja sisustustrendiksi nousi La Case de Cousin Paul -valosarjat. Itsekin silloin haaveilin niistä. 

Samoihin aikoihin olin visiitillä Pariisissa ja vierailin Galleries Lafayettessä -tavaratalossa ja siellä oli sisääntulon vieressä pieni osasto omistettuna juuri näille valopalloille. Palloja pystyi ostamaan kuin irtokarkkeja, valitsemalla oman sekoituksen useista eri sävyistä. Tavaratalo oli menossa kiinni ja punnitsin ostanko valosarjan ja pohdin sulkemisaikaan asti minkävärisiä palloja haluan vai kierränkö nopeasti myymälää. Jos jostain pitäisi kyseinen, ranskalainen valosarja ostaa, niin Pariisista. Valitsin kuitenkin kierroksen kaupassa ja valot jäivät ostamatta ja jäivät ihan kokonaan. (ostin valojen sijaan pikkumustan mekon, joka on vieläkin käytössä, kun pitää laittaa jotain vähän juhlavampaa päälle) Ihailin niitä vain sisustuslehtien sivuilla ja blogeissa.

Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin Kierrätyskeskus tarjoili pallot ilmaiseksi. Ne eivät varmastikaan ole aidot La Case de Cousin Paul -pallot, ovat pienempiä kooltaan. Pallot olivat vain läpinäkyvässä muovipussissa, mutta litistettyinä. Niitä ei ole käytetty aikaisemmin. Tökin tikulla pallot muotoonsa ja laskin palloja olevan 35 kappaletta. Laitoin etsintää valosarjan, jossa oli suurinpiirtein saman verran lamppuja. Löysin Tokmannilta 40-valon sarjan kirkkaalla johdolla ja se oli siinä.

Pallojen reiät olivat vain pallojen reikiä suuremmat. Pari päivä pohdin ratkaisua, kunnes päädyn tarttumaan kuumaliimapistooliin. Töpötin liimaa reikien ympärille ja työnsin valon läpi. Jätin epäsäännöllisiin kohtiin valon ilman palloa ja sinä se oli – oma söpö valosarjani. Pallovalosarjat eivät enää ole yhtä trendikkäitä kuin silloin 10 vuotta sitten, mutta se ei haittaa, kun itse tykkään. Eipä kotini muutenkaan oli niin kovin trendikäs. 

Valosarja valmistui juuri sopivasti marraskuun alkuun ja ripustin sen heti esille. Sängyn päädyssä sijaitsevissa tauluhyllyissä on ennenkin ollut valot, tykkään hämärästä loisteesta minkä ne luovat sänkyyn, niin kodikasta. Melkein jo jouluista.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HYYTÄVÄN HAUSKAA HALLOWEENIA!

Aika laittaa halloween-koriste esille.

Hyytävän hauskaa halloweenia!
toivottaa Oravanpesän väki

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 33. Makumatkoja Japaniin.

Mainos: Aviador

Tänä syksynä hemmotellaan japanilaisen ruoanystävää. On ilmestynyt kaksi japanilaiseen kotiruokaan perehtynyttä kirjaa, tässä esittelyssä toinen Marjo Sekin kirjoittama Makumatkoja Japaniin. Se toinen kirja, Oishii – japanilaista kotiruokaa, on esitelty täällä.

Kirjassa korostetaan, että se on ruoanlaiton rakastajille ja kirjailija mainitsee usein kuinka pitää ruoanlaitosta. Pakko tunnustaa, en oikein pidä ruoanlaitosta, se on välttämätön paha, kun en halua syödä valmisruokia eikä ole mahdollisuutta käydä ulkona syömässä. Silti nautin kirjan lukemisesta, sillä Makumatkoja Japaniin ei ole pelkkä reseptikirja, vaan Seki vie tarinoineen japanilaiseen ruokakulttuuriin. Ja ne tarinat ja sukellukset kulttuuriin olivat minusta kirjan parasta antia, reseptit plussaa.

Japanilaisten ruokien takaa löytyy monia tarinoita, on kiinnostavaa perehtyä muun muassa shojin ryorin – temppeliruoan maailmaan, maistella nuoren Marjon kanssa osechi – uudenvuoden ruokia ja hämmästellä nyotaimoria – elävää naispöytää, jonka Seki toi Tampereelle muodossa elävä miespöytä.

Kirja on koostettu, niin että tarinat ovat omana kokonaisuutena ensin, niitä seuraavat reseptit. Reseptisivut ovat kätevästi eri väriset, joten ne löytää helposti kirjan perältä. Kuvat eivät varmastikaan tee oikeutta ruuille. Olisi myös kiva tarinoita lukiessa nähdä millaisesta ruoasta on kyse, sillä japanilaiset annokset ovat aina myös pieniä taideteoksia. Toisaalta kuvat eivät aseta liian korkeaa rimaa, vaan sallii omillekin kokkailuille vähän vähemmän näyttävän lopputuloksen. Kokeiluun menevät ainakin yakisoba – paistetut nuudelit ja okonomiyaki – "mitä haluat" -paistos.

*Arvostelukappale saatu.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 32. Oishii – japanilaista kotiruokaa.

Mainos: TEOS

Japanilaisen ruoan ystäviä hemmotellaan tänä syksynä, sillä on ilmestynyt kaksi suomalaisen kirjoittajan tekemää kirjaa japanilaisesta kotiruoasta. Molemmat kirjoittajat ovat asuneet pitkän aikaa Japanissa, joten kokemusta nousevan auringon maan ruokakulttuurista on, mutta suomalaisina osaavat vinkata parhaat niksit ruokien valmistamiseen Suomessa. Tässä postauksessa esittelyssä on kirjoista toinen, Heikki Valkaman Oishii – japanilaista kotiruokaa*. Toisen esittelen omassa postauksessaan.

Oishii-kirja (Oishii = herkullista) sisältää tarinoita japanilaisesta ruokakulttuurista, kuten mison perusteet, wasabin salat ja japanilaisesta lautasmallista. On kiinnostavaa miten riisi liittyy niin moneen asiaan Japanissa, se ei ole pelkkä ruuan lisuke. Japanissa riisi on aterian ydin ja muut lisukkeita, toisin kuin voisi kuvitella. Riisi liittyy moniin rituaaleihin, samurait ovat saaneet palkan riisissä ja yli vuosituhatta jatkunutta riisinviljelyä voi pitää osin koko maan kulttuurin perustana. Tarinat ja taustoitus ruoka-aineista ovat mielestäni kirjan parasta antia, sukellus rakastamani maan kulttuuriin. 

Kirja sisältää runsaasti reseptejä japanilaisesta kotiruoasta, niistä mitä japanilaiset kokkaavat kotona. Esimerkiksi sushia harva saarivaltion asukas valmistaa itse. Ohjeet löytyvät esimerkiksi dashiliemeen, joka on yksi japanilaisen ruoan perustoista, riisipallo-onigiriin, gyoza-nyytteihin ja tempuraan.

Tunnustan, etten ole japanilaisen ruoan ystävä. Saarivaltion ruoka nojaa ymmärrettävästi runsaaseen kalan ja äyriäisten käyttöön, joille olen allerginen. En piittaa myöskään etikoiduista asioista ja niitä Japanissa riittää, se selviää tästäkin kirjasta. Siksi esimerkiksi sushi ei minulle maistu, koska se on pääasiassa etikoitua riisiä lisukkeilla, yleensä niillä meren- tai järvenasukeilla. Toisaalta rakastan raamen-keittoa ja okonomiyaki on mielestäni herkkua. 

Kirjan reseptit on valmistettu ja kuvattu kirjoittajan kotona, se vahvistaa ajatusta, että voisin onnistua itsekin kotikeittiössäni ja laskee kynnystä kokeiluun. Monet reseptit sisältävät asioita, joita en pysty syömään, mutta ainakin tonkatsua haluan kokeilla kotona. 

En ole vegaani, mutta väittäisin että vegaaninen sienikorokke jää vegaanilta tekemättä, ainakin täsmälleen ohjetta seuraten. Se nimittäin sisältää voita ja kananmunia.

Tykkäsin kirjan tunnusta, se tuntuu hyvältä käsissä. Kansimateriaali ei vaikuta kovinkaan kestävältä, vaikka tuntuu mukavalta käteen. Kirjan kulmat ovat miellyttävästä materiaalista huolimatta jo nyt kärsineet, vaikka se ei ole edes päässyt tositoimiin. Hieno yksityiskohta on kirjan selkä, johon on jätetty näkyviin sidonta. Hyvin japanilaista! Ratkaisu myös auttaa siihen, että kirja avautuu kunnolla, joka on reseptiä seuraavalle hyvä asia, vaikka pitkiä tai monimutkaisia ohjeita ei olekaan. 

*Arvostelukappale saatu.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MAKE PELLAVAKRANSSI GREAT AGAIN.

Helsingin kaupunki tarjoa asukkailleen kesäisin kukkapeltoja, joista saa käydä poimimassa itselle kukkia. Tänä vuonna menin itsekin keräämään kimpun itselleni. Haltialassa on erikseen auringonkukkapelto ja kesäkukkapelo, jossa kasvaa muun muassa malvoja, ruiskaunokkeja, unikkoja ja pellavaa.

Kukat ovat kauniita, mutta itse innostuin eniten kukkineiden unikoiden siemenkodista ja pellavasta. Ja pellavaan hurahdin ihan urakalla. Ensin poimin muutaman oksan ja käytin niitä kimppukurssin etätehtäviin. Pellava olikin todella ihana kimpuissa! Tykkään helisevästä pallomuodosta, se tuo runsautta kimppuun, mutta jättää silti ilmavuutta ja tuoreen pellavan vihertävä sävy on myös hieno.

Kävin kukkapellolla uudestaan poimimassa auringonkukkakimpun ja samalla ämpäriin eksyi myös pellavaa. Olin saanut idean tehdä pellavakranssi ysärityyliin. Väänsin kranssipohjan villiviinistä ja sitten kiedoin pieniä pellavanippuja ohuella rautalangalla pohjaan. Aikaa meni tovi ja pellavaa runsaasti. Kiedoin kranssiin ripustusnarun juuttinauhasta, jota käytän puiden sitomiseen.

Mallailin kranssiaensin mökin oveen, mutta päätin tuoda väkerrykseni kuitenkin sisälle suojaan ja sille löytyi kaunis paikka hetekan yltä, naulakosta. Tykkään. 

Onko liian ysariä vai miellyttääkö silmää?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MALJAKOSSA SYREENIÄ JA VUORIKAUNOKKIA.

Arabian Harlekiini -maljakko pääsi heti perään käyttöön, kun sain mökkinaapureilta kimpun valkoisia syreeneitä. Omassa puutarhassani ei juuri tätä väriä kasva. Ihanan raikas yhdistelmä, maljakko ja syreenit.

Leikkasin omia liilan värisiä syreeneitä maljakkoon ja ne olivat lakastuneet jo heti seuraavana aamuna. Näiden valkoisten kanssa testasin torimyyjän vinkkiä: maljakkoon laitetaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee. Tosin mökkiversiossa hanasta tulee jääkylmää vettä, joten lämmitin osan maljakkovedestä vedenkeittimessä kiehuvaksi ja lisäsin kylmää vettä. Syreenit ovat pysyneet kauniina jo muutaman päivän, vaikka mökin lämpötila on noussut välillä yli 30 asteen. Veden lämpötilla on tosiaan väliä!

Kitkin levinnyttä vuorikaunokkia pois ja tajusin, että eihän kukkia sovi laittaa kompostiin, vaan ne pitää hyödyntää maljakossa. Etsin tovin sopivaa maljakkoa, kunnes tajusin, että pullea Kupittaan Saven maljakko on täydellinen niille. Väri on täsmälleen sama.

Vuorikaunokkien seurana on ryhmä Riihimäen Lasin Carmen-maljakoita. Jouduin evakuoimaan ne ikkunalta, kun Misolla on ollut tarve keikkua kapealla ikkunalaudalla tämän tästä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KUPITTAAN SAVEN MALJAKOITA JA ITE-TAIDETTA.

Kupittaan Saven tuotantoa on salaa alkanut ilmaantua kotiin ja Oravankesäpesälle. Jos on kirppiksillä tullet vastaan silmäämiellyttävä ja kohtuuhintainen keramiikka esine, olen sellaisen napannut itselleni.

Kaksi vihreää pulloa tai maljakkoa on löytynyt jo tovi sitten. Helmikuussa Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta löytyi pitkäkaulainen yksilö. Se kustansi 4,50 euroa. Muoto on hauska, mutta ei ehkä lempparein, hinta vain oli liian houkutteleva.

Toinen, pienempi taas löytyi Puotinharjun Fidasta hintaan 7,31 euroa.

Kupittaan Saven kulho on vanha tuttu, se on vilahdellut ainakin parissa aiemmassa postauksessa. Se vain sopi niin mainiosti näiden uudempien löytöjen seuraan.

Astioiden takana on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytynyt, ilmeisesti leppävaaralaisen (Espoo) ITE-taiteilijan A. Vilhovuoren maalaus. Maaalauksia oli sekä jaossa ilmaiseksi että myynnissä valtava määrä. Harkitsin jopa ostoa, mutta sitten tämä kasviaiheinen löytyi kuin tilauksesta ilmaisosastolta. mukavan äkkiväärä teos.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ARABIA HARLEKIINI -MALJAKKO.

Huhtikuun kauneimpia Kierrätyskeskus-löytöjä oli Kaarina Ahon Arabialle suunnittelema keraaminen Harlekiini-maljakko. Olen pitkään ihaillut tämän sarjan maljakoita kauan ja kaukaa, lähinnä somen kuvavirrassa. Harlekiini-maljakoita ei ole hirveästi tullut kirppiksillä vastaan, osto- ja myyntiliikkeisä kyllä, mutta hinta on silloin ollut vähän toinen.

Emmin vain hetkisen maljakon ostamisen kanssa, mutta tulin hyvin pian siihen tulokseen etten voi sitä jättää ostamatta. Hinta, alennuksien jälkeen 21,60, oli varsin kohtuullinen ehyestä vaasista.

Muutin viikko sitten Oravankesäpesälle kesäksi ja nappasin maljakkokaunokaisen mukaan. Näin silmissäni siinä juuri valkeita narsisseja. Näin myös tulppaaneja, mutta niitä en raaskinut leikata maljakkoon. Vaasiin päätyi runoilija- eli valkonarsisseja, lemppareitani. Näiden yksilöiden kohtalo oli tulla puutarhassa siirretyksiksi ja samalla napsaisin kukat kaunistamaan mökkiä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest