Myönnetään - en perehtynyt tarpeeksi Ikigai -Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain -kirjan tuoteselosteeseen ennen lukemista ja petyin. Japanilaisten mukaan jokaisella on oma ikigai - syy nousta aamulla sängystä. Syy, jonka vuoksi elämällä on merkitystä ja syy, jonka vuoksi olla onnellinen. Oletin kirjan antavan vinkkejä tuon oman ikigain löytämiseen.
Itseäni pitkä elämä vähän kauhistuttaa, ajatus elää yli satavuotiaaksi - ei kiitos. Ennemmin haluaisin kohtuullisen pituisen elämän, joka on sisällöltään rikas. Kirjoittajat, Héctor García (Kirai) ja Francesc Mirailles, (jep, eivät ole japanilaisia) olivat tutkineet erityisesti Japanin Okinawan seudulla asuvien vanhusten elämää ja kirjanneet heidän elämänviisautensa kansien väliin. Seudun asukkaat elävät muita useammin yli satavuotiaiksi ja säilyttävät elinvoimansa korkeaan ikään asti. Tarkoittaen elämänviisaudella siis lähinnä ruokavaliota, kevyttä liikuntaa ja yhteisöllisyyttä.
Kirjassa käsiteltiinkin paljon pitkän elämän salaisuutta ja miten elämää pystyy mahdollisesti pidentämään ruokavaliolla, liikunnalla, harrasteilla ja ihmiskontakteilla. Ei niinkään miten tai mistä voisi löytää oman ikigain. Se jotenkin sivutettiin kokonaan, ehkä kaikille muille se on itsestään selvää - itselleni ei. En ainakaan itse koe kävelylenkkien ja syömisten olevan syy herätä. Ehkä pitäisi.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Luin vasta nyt tämän postauksesi. Ehdin aamulla kommentoida jo instan puolelle, että itse tykkäsin tästä kirjasta todella paljon. Olen lukenut sitä moneen kertaan.
VastaaPoistaMutta tuo pointtisi on kyllä totta. Kirjassa ei kerrota, miten sen oman ikigain löytää. Ehkä sellainen arki josta pitää on yksi syy herätä. Ja mietin, että onko mulla mitään tiettyä ikigaita. Ei ehkä ole, mutta elämän kokonaisuus on se, miksi tykkään herätä. Tai aamupala... rakastan aamupaloja. ;D
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi ja nyt aloin miettimään myös, että olisikin ollut hyvä, jos kirja olisi käsitellyt syvällisemmin aihetta.
Ymmärrän hyvin, että kirja on ollut inspiroiva. Itselle jäi päällimmäiseksi niin vahva pettymys kirjan luettuani, kun ikigaita ei kirjan nimestä huolimatta käsitelty kovinkaan laajasti toisin kuin pitkän elämän muita edellytyksiä. Japanilaisille ikigai on varmasti itsestään selvää, sitä ei tarvitse erikseen löytää, vaan siihen kasvetaan. Se kulttuuri on niin toinen ja vaikea suomalaisena ymmärtää. Ehkä pointti on katsoa ympärilleen ja löytää elämästä kiitollisuuden, mielihyvän ja nautinnon aiheet.
PoistaMikäs sitä olisi elää 100 vuotiaaksi, mutta sitten pitäisi kunto olla kohdillaan ja järjen pelata. Tiedän erään mamman , joka täytti 103 vuotta viimekuussa, asuu yksin (tytär käy, joka päivä auttamassa) vanhassa isossa maalaistalossa. Järki pelaa paremmin, kuin monella nuoremmalla. Jos tuollaisen vanhuuden saisi elää voisin hyvin ajatella satavuotiaaksi elää, mutta tytärtä, jolla on oma perhe, en pistäsi itseäni auttelemaan...:D
VastaaPoistaMun mummo eli 98 vuotiaaksi ja hänen järki ja muisti pelasi paremmin kuin monella nuoremmalla. Hänen suuri huoli oli yksinäisyys, kun kuolleiden ystävien lapsetkin alkoivat jo kuolemaan...
Poista