Ennen matkaa oli jostain netin syövereistä tullut eteeni kuvia kahden maneki nekon pyhäköstä. Paikka paljastui Imado Jinjaksi ja sen sijainniksi selvisi Tokio, lähellä Asakusaa. Printtasin mukaan kartan, jonka avulla helposti löysinkin kissapyhäkön. Asakusan Senjojin pyhäköltä kävellen matkaan meni noin vartti. Vuoden 2016 matkalla en saanut kumpaankaan kännykkääni Japanin karttaa, vaan olin täysin printtien varassa.
Pyhäkön alue oli pieni ja se sijaitsi ihan kuin jossain takapihalla, vähän kuin hukkamaalla. Iso kissakyltti opasti paikalle. Kun katseli ympärilleen, ei voinut erehtyä, että oli saapunut kissoille omistettuun pyhäkköön. Joka puolella oli kissoja, enimmäkseen muovisina kastelukannuina. Pyhäkön portailla torkkui shiro neko, valkoinen kissa.
Saatoin mennä vähän sekaisin kaiken myytävän söpön kissatavaran edessä.
Ostin ema-laatan, johon kuuluisi kirjoittaa oma rukous tai toive ja se jätetään laatoille tarkoitettuun paikaan. Omani tosin toin kotiin keittiön kaapin salaiseen kissa-alttariin.
Lisäksi ostin tuollaisen yläkuvassa olevan pienen onnenkissan, vähän isomman manekin nekon, magneetin, kortin ja origamikissan kanssa tulleen ennustuksen. Ennustusta en tietenkään osaa lukea, joten voin toivoa sen olevan hyvä. köh.
Kukkia ja kissakastelukannuja. Ruukuissa olevia kukkia tarvitsee toki kastella, vaan kastelukannujen määrä on minusta hieman liioiteltu, mutta hauska idea. Tosin jotenkin en yhdistä muovisia söpöily kastelukannuja pyhäkköön, mutta Japanissa on kaikki mahdollista. Taidan olla turhan rajoittunut.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti